Ensimmäinen ja toinen retki ulkomaille

 Ompas päässyt unohtumaan tämäkin projekti. (lue: on ollut mielessä kirjoittaa viimeiset 1,5 viikkoa mutten ole jaksanut tai kerennyt.) Kuvat tuttuun tapaan lopussa.

Pidemmittä puheitta asiaan. Viikonloppu Buffalossa kolme viikkoa sitten sujui oikein mukavasti, järjestettyä ohjelmaa ei loppujen lopuksi ihan hirveästi ollut, mutta eipä tuolla ollut väliä. Heti alkuun käytiin pitkällä kierroksella jenkkifutisjoukkue Buffalo Billsin stadionilla/harjoituskeskuksessa. Paikat tuli koluttua läpi joukkueen kuntosalia ja katsomon VIP-tiloja myöten. Mukavasti vierähti reilu pari tuntia. Sen jälkeen päivälliselle (kyllä, huikean hyviä kanansiipiä oli asiaankuuluvasti tarjolla kun Buffalossa oltiin), josta isäntäperheet tulivat illan lopuksi hakemaan.

Lauantaina oli ohjelmassa kierros Buffalon kaupungintalolla, luistelua ja bileet illan päätteeksi –viikonlopun isäntäperheiden kanssa hengailun ohella. Ei hirveästi tullut kaupungilla liikuttua, kun oma isäntäperhe oli vähän pienemmässä kylässä 30min ajomatkan päässä. ”Pikkukaupunki”han Buffalokin on, samaa kokoluokkaa Helsingin kanssa.

Tämä viikko on ollut aikamoista vientiä –viime viikon kohokohtia oli lumentulo ja joulukuusen haku joulukuusifarmilta. Maanantaina oli ehdottomasti yksi hienoimmista yksittäisistä hetkistä täällä. Pääsin iskemään puulaakilätkässä kauden avausmaalini ja koko joukkue ryntäsi jäälle onnittelemaan. Pieneltä kuulostava asia, mutta tuo merkitsi ihan älyttömästi. 14 matsia ollaan tahkottu, saldona 5-2-7 (voitot-tasurit-tappiot). Keskiviikona otettiin koulupäivä vapaaksi ja lähdettiin host-äidin ja host-siskojen kanssa Torontoon. Siellä seuraan liittyi host-äidin sisko ja tämän lapset. Ensiksi käytiin katselemassa kaloja ja mereneläviä Ripley’s Aquariumissa, huikean hieno kierros oli! Sen jälkeen toistamiseen CN Toweriin, tällä kertaa lounastamaan paria kerrosta ylemmäs mitä ensimmäisellä visiitillä.

Torstaina sitten tapahtui se mitä olen odottanut, noh, about siitä lähtien kun suvun muut jäsenet tutustuttivat minut lajiin nimeltä jääkiekko. Joululoma käyntiin Nhl-pelillä Buffalossa! Matsina Sabres-Bruins, jonkin sortin kooste retkestä seuraavassa:

----------------------------------------------------------------

Auto startatkoon hyvissä ajoin ja sitten kohti Buffaloa host-isäni kanssa. Pitkähkö jono raja-asemalla pisti vähän hermostuttamaan, mutta ilman merkittävää ajanhukkaa siitä selvittiin. Sitten First Niagara Centerille, ja fanishopin kautta ”piippuhyllylle.” Sabresin faneja ei kumpikaan oltu, mutta pakkohan sieltä oli se fanihuivi käydä ostamassa. Paikat tosiaan ylimmässä katsomonosassa, jos nyt ei ihan ylimmällä rivillä. Etäisyyttä kenttään toki oli, mutta liput maksoivat n. 30 dollaria (n. 25 euroa) niin eipä ollut valittamisen aihetta.

Itse peli alkoi aika uneliaissa merkeissä, ensimmäisen erän anti oli jokseenkin tylsähkö, erätauolle kuitenkin kotijoukkueen 1-0 johdossa. Toiseen erään Claude Julien oli herätellyt joukkuettaan ja Bruins livahtikin johtoon parilla nopealla maalilla eikä lisäosumatkaan olisi ollut vääryys. Sabres sai kuitenkin rouhittua tärkeän tasoituksen ennen erän loppua. Viimeistä erää hallitsi jälleen vierailija, kotijoukkue iski kuitenkin reiluun puoleentoista minuuttiin pari maalia ja surkean syyskauden pelannut Sabres sai kovimman päänahan tällä kaudella viime kauden finalisteista, 60minuutin jälkeen siis 4-2. Pelaajista kotiyleisön suosikki, Gordie Howe- hattutempun tehnyt, Marcus Foligno jäi mieleen, kuin myös varjojen mailla viime ajat tarponut Tyler Myers. Ville Leinolta myös ajoittain ihan pirteää pelaamista.

Oli hodarit, cokikset, nacho-lautaset, 18 000 kanssa -katsojaa, hanskojen pudotus.. Upea kokemus!

Nyt loman viettoon, seuraavassa postauksessa paketoin kolmannen jouluni Atlantin tällä puolen!

Toimittajien ja median boksi Billsin stadionilla.

Väkeä mahtuu reilut 70 000.

Pukuhuone.

Buffalon kaupungintalo on arkkitehtuurisesti ihan komea
rakennelma.

Buffalossa luistelun myötä on tullut smirklailtua
kaikissa maissa Meksikosta (jep, myös siellä) pohjoiseen päin.

Hello, Mr. Cod.

Värillisten kaverien lisäksi kehottaisin kiinnittämään
huomiota myös toisaalle..

Hi!

Mitäs kalmareita vai meduusoja
nää nyt olikaan.. No, hienolta näytti.
Enkä muokannut kuvaa, tai ottanut
sitä millään erikoistehosteella.

Oli kansaa saapunut paikalle.

Meni välillä vähän zoomailuksi.

Tässä kuvassa juhlitaan voittomaalia.

Tämä kaveri on kuulemma Pohjois-navalta..
Mehän ei sitä uskota, vai mitä?

Hyvää Joulua!

Oi Suomi on..

Kysymyksiin vastaukset lopussa! Lisää saa edelleen laittaa milloin vaan. :)

96. Eihän se maalle ole kovinkaan paljoa, melko pieni lukema oikeastaan. Satanen paukkuu kuitenkin neljän vuoden päästä rikki. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun kynnyksellä on Suomi ja kaikki siihen liittyvä pyörinyt paljon mielessä. Enemmän on tullut flashbackeja päivittäisistä tai viikottaisista rutiineista ja niiden arvo on noussut aikalailla. Nämä perinteiset sauna, aurajuusto, lauantai-illan koti pizza, loton seuranta vaikka ilman riviä, pari kertaa lätkämatsissa käynti kuukaudessa, sunnuntai-illan vaisu mieliala, ruisleipä.. (listaa voisi jatkaa) tuntuvat aika kaukaisilta.

Voi kuulostaa hassulta, mutta tunnen itseni -samaan aikaan kun Kanadasta on muotoutumassa toinen kotimaani, ainakin melkein- enemmän suomalaiseksi kuin koskaan. Ei sillä, että jotenkin ylikorostaisin sitä tai toisin sitä jokaisen päivällisen yhteydessä ilmi. Kuitenkin, ettei nyt liian suomettamiseksi mene, toistan itseäni -tätä vuotta en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Kesällä ja loppukesästä kaikki oli sananmukaisesti vihreää, uutta ja hienoa. Syksy ja maisemat muuttuvat ankeammaksi kuitenkin näilläkin leveysasteilla. Tämä aika on usein sitä "ei niin mukavaa aikaa" vaihtarin elämässä, mutta mitä siitä? Kun heinä-elokuun vaihteessa palaan kotiin, fiilikset menevät ihan ylös alas. Varmasti jo aikaisemminkin ja kuukausia tuon jälkeen.

Jos nyt laittaisi lyhyesti muutaman kohokohdan parin viime viikon ajalta.
Viikko sitten hostäiti järjesti ihan huikean tapaamisen. The Hamilton Club on vuonna 1873 perustettu yksityisklubi, johon kuuluu 300 jäsentä, host-äitini yksi niistä. Klubilla on totta kai oma hieno tila ja ravintola keskustassa, johon jäsenet voivat tuoda vieraansa vaikka lounaalle. Pääsin torstaina iltapäiväksi keittiöön ja juttelemaan yhden kaupungin parhaimman kokin kanssa ja seurailemaan ravintolakeittiön toimintaa. Kerrassaan mielenkiintoinen päivä!

Tuolla samalla klubilla seurattiin Grey Cup- finaalia viime sunnuntaina. Eli kanadalaisen jalkapallon finaalia, jossa kaupungin joukkue pelasi. Aika ikävästi tuli pataan Tigercatseille, ei tunnelma kohonnut ihan niin korkealle kuin oli toiveissa.

Viikon päästä suunta rajan taakse Buffaloon piirini vaihtareiden get togetheriin!
-------------------------------------------------------
Aikaa ei kysymyksien esittämiseen kovinkaan paljoa ollut. Meinasin jo siirtää vastailun myöhemmälle, mutta pysyn sanojeni takana ja tässä nämä vastaukset. Kiitos kysymyksistä!

Olisi mukava kuulla tällaisia asioita: Hauskin? Kurjin? Yllättävin? Ihanin? kokemuksesi tähän mennessä Kanadassa?

-Hauskin juttu on varmaan tuo jääkiekon pelaaminen kahdesti viikkoon, joka viikko odotan seuraavaa kertaa innolla. Kurjinta varmaankin koulu, vaikka ihan täysillä en siihen jaksa panostaa. Järjestelmä on liian muodollinen. Koulusta lisää seuraavassa vastauksessa. Myös ihmisten suhtautuminen ruokaan on usein tosi ylimalkaista ja lapsellista. Sitä heitetään hukkaan ja paljon. Yllättävin? Tää on paha. Kuuma ja pitkälle jatkunut kesä tuli täytenä yllätyksenä. Ihanin yksittäinen juttu oli ehdottomasti pari viikkoa sitten, kun päätä oli särkenyt koko päivän ja menin koulun jälkeen kaupungille. Oli aikaa bussin lähtöön, joten kävin hakemassa todella halvan ja ison kahvin Tim Hortonsista, kanadalaisesta kahvilaketjusta. Tuo kahvila on tuonut paljon iloa muutenkin.

Syyslukukauden mittaisella kokemuksella Kanadasta ja siellä yhdestä koulusta, mitkä ovat sikäläisen ja täkäläisen koulun vahvuudet ja heikkoudet?

-Otan ensimmäisenä heikkoudet: Koulussa ärsyttää opettajien teitittely, välitunteja ei käytännössä ole, tuntien välillä on aikaa 5min. Lounastunti on sitten pidempi tauko ja itsellä on myös yksi vapaatunti. Suomesta tuttua täyttävää ja ilmaista koululounasta ei tietenkään ole, omat eväät vaan mukaan. Kansallislaulun kuunteleminen joka aamu on joskus ärsyttävää, joskus sen kuuntelee mielellään.

-Vahvuudet: Opetus on ainakin hyvälaatuista. Vaikka opettajien teitittely on ärsyttävää, on kuri tunneilla keskimäärin kovempaa mitä Suomessa, josta itse pidän. Jos tunnilla joku hössöttää omiaan, siihen puututaan herkemmin. Valinnaisuutta täällä tuntuu olevan enemmän, voin olla myös väärässä. Eikähän se välttämättä yleissivistyksen kannalta hyvä asia ole. :)

Vaikeaa löytää nyt Suomen omasta koulusta suurempia heikkouksia, koulukuljetus on täällä ilmaista, toisin kuin omalla kohdalla Suomessa. Kyllä tässä kouluvertailussa pisteet menee Suomeen!


Mitä ruokaan liittyvää haluaisit tuoda mukanasi Suomeen? Mitä olet kaivannut sinne ruokapöytään täältä?

-Ruokakulttuuri itsessäänhän ei ole niin mielenkiintoinen mitä se olisi vaikka Etelä-Amerikassa. Loppukesästä nuo paikalliset hedelmät, marjat ja vihannekset olivat ihan mielettömän hyviä, taisin siitä täälläkin hehkuttaa. Vaikka kotona ruoka on ollut täällä valtaosin erittäin maistuvaa, kyllä Suomen kotiruokaa kaipaa aika usein, kuin myös koululounasta. Myös noiden yllämainittujen ruisleivän ja aurajuuston lisäksi ainakin glögille olisi kysyntää näin joulun aikaan.

Onko koti-ikävä iskenyt? Jos, niin millaisessa tilanteessa?

-Ei varsinaisesti, vaikka viime aikoina on tullut mietittyä enemmän perhettä, kavereita ja kotoisia rutiineja. Joulun jälkeen ei todennäköisesti enää niin paljoa, sen jälkeen pitäisi kaavan mukaan tulla se "en halua Suomeen" -vaihe. Elämää Suomessa vuoden päästä tulee mietittyä aika paljon.

Mikä on ollut yllättävintä? Tunnistakkonää kulttuurishokin oireita? Ootko muuttunut?

-Yllättävimpään juttuun en keksi muuta kuin tuon kuuman sään loppukesästä, vaikka tiedän että se kuulostaa vähän tylsältä. Kulttuurishokkia oli alussa jonkun verran, mutta ei mitenkään järisyttävästi. Peittyi varmaan alkuinnostuksen alle. Olenko muuttunut? Sen huomaa varmaan parhaiten loppukesästä, kun palaan Suomeen. Mutta varmasti nyt on tullut jo jotain muutoksia, en vaan itse niitä huomaa.

Kysymyksiä tulemaan!

Nyt lienee hyvä hetki tällaiselle. Otan mallia muista vaihtareista, ja annan teille lukijoille mahdollisuuden kysyä minulta mitä vaan mikä liittyy tähän vuoteen, hakuprosessiin, elämään täällä, eroavaisuuksiin serkusten Suomen ja Kanadan välillä... Mitä vaan.

Pidempi kuulumisten kertominen tulee jokatapauksessa viimeistään ensi viikolla, mahdollisesti jo viikonloppuna. Jos kysymyksiä tippuu paljon ennen viikonloppua/alkuviikkoa, tulee vastaukset jo seuraavassa postauksessa, mutta jos kysymyksiä ei kuulu niin sitten tulee vain kuulumisia. Jos tulee samankaltainen kysymys useampaan kertaan mutta eri muodossa esitettynä, pyrin vähän yhdistelemään niitä ettei tarvitse useampaan otteeseen vastata samanlaiseen kysymykseen.

Kysymykset voi laittaa tuohon kommentointi-laatikkoon, mutta vastailen siis vasta seuraavassa postauksessa. Muistakaa ettei nimeä tarvitse kertoa kysymyksen yhteydessä, eikä huonoja kysymyksiä ole olemassa!

Fordin Toronto

100:n täällä vietetyn päivän raja meni rikki pari päivää sitten. Aika hankalaa on sisäistää se tosiseikka, että melkein kolmasosa vuodesta on nyt takana. Eikä ole vielä edes joulu, vaikka sitä kohti kovaavauhtia painetaankin. 

Remembrance day oli viime maanantaina. Sitä vietetään Kansainyhteisössä, mutta ehdottomasti näkyvimmin Kanadassa ja Australiassa. Suomessa vastaava juhlapäivä on Kaatuneitten muistopäivä, mutta täällä se(kin) on monin verroin isompi bisnes ja veteraanien muistamisen lisäksi se on ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivä. Oikeastaan koko edeltävä viikko on tuota showta, "poppyt" (suom. unikot) tulevat kauppoihin ja katujen varsille jo hyvissä ajoin. Niillä tarkoitetaan siis punaista muovikukkaa, joka kiinnitetään neulalla esim. paitaan/takkiin sydämen päälle.

Viime viikonloppu oli mitä luultavimmin yksi parhaista täällä tähän asti. Perjantaina illasta ulos syömään ja jo toinen onnistunut teatterireissu. Lauantaina hostperheen kanssa aamusella lähtö Torontoon ja turistiviikonloppu siellä startatkoon. Ihan alkuun käytiin pällistelemässä St. Lawrence Marketia, maailman parhaaksi rankattua kauppahallia. Helsingin kauppahalli oli muuten samassa rankingissa 7. ja paras Euroopassa(!) Valtava valikoima ihan kaikkea mahdollista strutsin lihasta aina suklaakekseihin. Siitä tavarat hotellille ja lähtö ROM:iin, Royal Ontario Museumiin. Hieno paikka sekin monine osastoineen. Illallinen osteriravintolassa, raakoja ostereita ensimmäistä kertaa elämässäni. Onhan se vähän erilaista.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen reilun 342 metrin korkeuteen, Toronton maamerkkiin, CN Toweriin. Maailman viidenneksi korkein vapaasti pystyssä oleva rakennus, jonka kokonaiskorkeus 553 metriä. Ei tuosta varmaan tarvinne muuta sanoa, huikeat oli maisemat ylhäällä. Sieltä viimeiseen ja odotetuimpaan etappiin Torontossa, Hockey Hall of Fameen. Huh, siellä olisi mennyt helposti koko päivä! Koko museota en edes kerinnyt kahlata läpi.

Rob Ford. Tuskin on Suomen medioissa nimi hirveästi pyörinyt, mutta täällä on ja ihan aiheesta. Toronton pormestari, joka myönsi kuin myönsikin alkukuusta käyttäneensä kokaiinia noin vuosi sitten -vahvassa humalassa. Aika paha imagotappio Ontarion pääkaupungille ja Kanadan suurimmalle kaupungille. Siitä ollaankin Hamiltonissa otettu ilo irti ja naureskeltu naapurikaupungille oikein kunnolla.

Vaikka Toronto on valtavan kokoinen miljoonakaupunki, ei se ole samalla tavalla ahdas ja täyteen tupattu kuin esim. New York, vaan avarampi ja miellyttävämpi. Jos sitä pitäisi parilla lauseella kuvailla, niin paljon on kulttuuria (museoita, baletti, ooppera), paljon laadukkaita ravintoloita, muutama urheiluseura joista kukaan ei ole viimeisten vuosien aikana hirveämmin menestynyt, mutta kaikki kotiottelut melkein aina täynnä, sekä suurimpien pankkien ja isojen yhtiöiden rakennuksia. Kuulostaa kyllä aika tylsän kliseiseltä ison kaupungin kuvailulta..

Siellä tullee vielä käytyä, yksi todennäköinen vierailu mutta sitäkin odotetumpi, on ensi kesänä, kun otan osaa vuoden huipentavaan Cross Canada Touriin. Reitti kulkee todennäköisesti kolmen viikon aikana itärannikolta, Prince Edwardin saarelta aina Vancouveriin saakka koluten matkan varrella idän isot kaupungit ja keski-Kanadan suomimaiset maisemat. Tuon kierroksen jälkeen koittaakin melko pian Atlantin ylitys ja mantereen vaihto.

Loppuun taas kuvat menneeltä viikolta, hyvää viikonloppua!

Näitä oli riittämiin
marraskuun ekalla
viikolla.

Museossa oli paikka esitellä
 pala suomalaista huippu arkkitehtuuria..

Korkealla tuli käytyä.

Värillisenä versiona.

Aito, ensimmäinen Stanley Cup- kannu, 1892.
Dominion Hockey Challenge Cup.

Replica Cup vuodelta -93, kopio siitä nykyään
käytössä olevasta, joka on tällä hetkellä
Chicagossa edustustehtävissä. 

Toronton kaupungintalo, Viljo Revellin suunnittelema. (1958)

Kaupunkilaiset käyneet jättämässä terveisensä Fordille
kaupungintalon aukiolla.

Trick or treat? & All Blacks

Marraskuu koitti, enkä ole edes kuullut puhuttavan lumesta. Ainiin, eipä sitä taida olla enää Suomessakaan?

Viime viikonloppuna oli piiri konferenssi Niagara Fallseilla. Perjantai-illasta sunnuntai-aamupäivään aika kului pääosin puheita kuunnellessa. Suurinosa niistä koski itse Rotary-järjestöä ja sitä, miten paljon tämä oma piirini tekee hyväntekeväisyystyötä. Kolmen vartin esitelmä tuberkuloosin ehkäisystä Meksikon ja Usan rajalla lauantai-iltana illallisen jälkeen oli todellista unilääkettä -kuten myös moni muu puhe-, mutta mahtui sinne pari oikeasti mielenkiintoistakin puhetta. Esim. kotimaassaan viikoksi kidnapatun miehen puhe oli tosi pysähdyttävä, vaikka kaverilla olikin koko ajan pilke silmäkulmassa ja yleisö remahti nauruun useammin kuin kahdesti.

Vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ollut, muiden vaihtareiden kanssa tuli hengailtua lähinnä iltaisin. Lauantaina sitä oli pari tuntia myös päivällä, mutta sehän olikin sateisin, kylmin ja tuulisin päivä täällä. Putousten näkeminen "vierestä" jäi tällä kertaa itselläni näkemättä. Hotelli oli kuitenkin lähes kivenheiton päässä putouksisa, tuolta siellä näytti.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Tuon lähemmäs en tällä kertaa päässyt,
tilaisuuksia tullee vielä.

Sunnuntaina kun oltiin palattu konferenssista, oli aika lähteä elämäni ensimmäisille Halloween-kutsuille kadun toiselle puolelle seuraavan isäntäperheeni luo. Ohjelmassa oli kurpitsan koverrusta, paljon erilaista syötävää ja illan päätteeksi heivattiin kurpitsat menemään katuamme alas. Kivaa oli! (Viikon loput kuvat alhaalla.)

Viikko menikin sitten koulun kanssa väkertäessä ja tuli siinä parit lätkäpelitkin pelailtua. Tuosta harrastuksesta nautin aivan suunnattomasti, mielettömän hienoa että saatiin asiat järjestymään ja tällanen kankeasti liikkuva kohtalaisen laukauksen omaava finski otettiin messiin. Kolmen pelin jälkeen ollaan otettu yksi voitto ja kahdesti pelattu tasuri. Niin, torstai-ilta eli oikea halloween-ilta meni ovea availlessa kun erilaisiin asuihin pukeutuneet lapset tulivat pyytämään karkkia meidän pääsiäisen tapaan -asian mukaisesti kysymällä heti alkuunsa "Trick or treat?".

Eilen lauantaina käytiin hostvanhempieni kanssa Rotaryklubini 100-vuotis juhlagaalassa. Ennen kun oltiin päästy sisään, ajattelin että sehän on taas perussettiä, muutama puhe, illallinen ja se on siinä, mutta ei suinkaan. Liput olivat maksaneet päälle 100 dollaria ja väkeä oli paikalla ehkä 250-300. Puheita oli tottakai ja hieno illallinen, mutta kun katsoin ohjelmavihkosta niin nimi Stephen Harper (Kanadan pääministeri) pomppasi silmille. Mr. Harper oli kirjoittanut klubilleni onnitteluviestin synttärijuhlan johdosta! Kävi myös ilmi, että klubimme on 4. Rotaryklubi Kanadassa ja 82. koko maailmassa.

Tänään oli sitten toisen Toronto-keikan vuoro. Ekana oli ohjelmassa lounas kiinalaisessa ravintolassa China Townissa. Olikin vähän erikoisempi lounaskokemus, tarjoilijat kiertelivät ympäri salia kärryineen, joissa oli erilaisia pienehköjä ruoka-annoksia. Tarjoilijat eivät paljoakaan puhuneet lontoota, eli pari kertaa ei oltu tosiaankaan varmoja että mitähän tämä on. Ei ole kiinalainen ruoka omaa suosikkiani tämän(kään) kerran jälkeen. Mielenkiintoinen kokemus silti.

Sitten kohti elämäni ensimmäistä rugbyottelua! Ystävyysottelu Kanada - Uusi-Seelanti oli kyseessä, moni varmasti tietää, että Uusi-Seelanti on rugbyn kotimaa ja maajoukkue maailman ehdotonta eliittiä. "All Blacks" lähti tähän peliin kakkosjoukkueella, Kanadalla oli heittää kentälle ykkösjoukkueensa. Pilvetön taivas, lämmintä +4 astetta, 24 566 katsojaa joka on isoin lukema Kanadan rugby-maajoukkueen pelissä ikinä ja yksi isoimmista rugby-katsojamääristä koskaan Pohjois-Amerikassa. Kanada aloitti pelin hyvin, sen jälkeen rupesi tulemaan pikkuvirheitä ja All Blacks meni menojaan. Lähdettiin 10 minuuttia ennen loppua, jottei juututtaisi ruuhkaan, Seelanti johti silloin 15-33.

Nyt kohti ensi viikkoa ja kylmenevää ja pimenevää talvea!
PS. Päivitystä saattaa olla tulossa parin videon muodossa melko pian, jos vaan onnistun ne tähän lisäämään.

Itse koin turvalliseksi kovertaa ihan
klassisen kurpitsan.

Siitä palanen Torontoa.

Lounaspöydässä oli vaikka sun mitä. Ruokajuomana teetä.

Maori All Blacks @ BMO Field, Toronto.

Thanksgiving

Ja täältä lähtee taas nuhainen lokakuun tilannekatsaus.

Kiitosjuhla oli tosiaan viikko sitten, kyllä se oli iso juttu täällä. Kuuleman mukaan Yhdysvalloissa jopa jouluakin isompi. Perheeni kutsui host-äitini puolelta sukua syömään maanantaina, yhteensä taisi olla 14 henkeä pöydän ääressä. Ateria oli kyllä lähes kaikilta osin herkullinen, kurpitsapiiras jälkiruokana oli ainut juttu joka ei itselleni oikein uponnut. Vaikka ehkä olisi pitänyt, taitaa olla iso herkku täällä Thanksgivingin aikaan. No, kalkkuna olikin sitten sen verran hyvää että omasta puolestani voidaan joulukinkku ruveta korvaamaan kalkkunalla Suomessakin! Satuin oikeastaan syömään kaksi Thanksgiving-ateriaa, ensimmäisen sunnuntaina hostveljieni isän luona. Lopussa kuvia siitä jälkimmäisestä ja paremmasta ateriasta, kuin myös viikon muista tapahtumista.

Aterian jälkeen oli aika lähteä elämäni ekaan kunnon jenkkifutis peliin naapureiden kanssa, jotka ovat myös seuraava isäntäperheeni. Peli pelattiin pienehkössä (ehkä Kuopion kokoisessa) yliopistokaupungissa Guelphissa, 45min ajomatkan päässä. Hamiltonin omaa stadionia laajennetaan isommaksi, siinä syy miksi TigerCats joutuu pelaamaan lainastadionilla tämän kauden, johon mahtuu muistaakseni 15 000 katsojaa, en ole aivan varma tästä. Hieno sää sattui olemaan, vastassa Toronto Argonauts eli loistavat puitteet: Thanksgiving ottelu, aurinkoinen sää ja paikallisottelu -katsomo siis täyteen. Pelistä ymmärsin ehkä puolet, onneksi tuleva host-isäni Mike on jalkapallovalmentaja ja teki selkoa ottelusta. Loppu meinasi mennä jännäksi, toisena divisioonassa oleva TigerCats klaarasi kuitenkin 24-18 voiton sarjajohtajasta.

Kouluviikko olikin sitten vajaa, itselläni oikeastaan kolmepäiväinen kun syysflunssa pääsi iskemään torstaina ja perjantai meni sitä parannellessa. Eilen lauantaina oli hostäitini syntymäpäivä, flunssaa uhmaten lähdin muiden mukana parin tunnin kävelylle sateeseen katselemaan paria vesiputousta. Tuo kyllä kannatti, lehdet ovat alkaneet vaihtamaan väriä ja kävelyreitti meni kokonaan harjun päällä, hienot oli maisemat. 

Illalla sitten illallispaikan kautta Hamiltonin filharmonikkojen konserttiin. Ohjelmistosta ei ollut mitään käryä ennen kun sain vihkosen käteeni. Klassisen musiikin spesialisti en ole, vaikka konserteissa on silloin tällöin virkistävää ja kivaa käydä ja melko monessa konsertissa olen käynytkin elämäni aikana. Tämä oli taas yksi mieleenjäävä kokemus, ehdottomasti paras konsertti ikinä missä olen ollut. 

Tällaista tällä viikolla, huomiseksi tai viimeistään keskiviikoksi olisi tarkoitus olla terveenä kun ensimmäisten lätkäpelien aika. Viikonloppuna koittaa vihdoin se päivä kun näen Niagara Fallsit, sitä olen odottanut! Rotary-piirillämme on piiri-konferenssi Niagara-Fallseilla ja hotelli on ilmeisesti aivan putousten vieressä. 

Hyvää syksyn jatkoa!

Alkuun oli bataattikeittoa.

Pääruokalautanen sisälti mm. kalkkunaa, gravya eli ruskeaa
kastiketta, parsaa, pinaatti-vuohenjuusto-mansikka-salaattia, riisiä..

Kurpitsapiiras hunajan kanssa ei napannut.

Alkuun asiaankuuluvat seremoniat O' Canadaa myöten.

Webster's Falls oli sopivaa lämmittelyä ensi viikkoa odotellessa.

Ruskaa komeimmillaan.

For the Love of the Screen- oli konsertin nimi.

Hamilton City

Jaahas, nyt oon viikon verran asustellut uudessa kodissa lähempänä keskustaa. Tällä kadulla tulenkin viettämään aikaa todennäköisesti aina maalis-huhtikuulle saakka, seuraava host-perhe asuu tosiaan kadun toisella puolella ja se viimeinenkin taitaa olla melko lähellä.
Koulumatka hoituu nykyisellään koulubussilla, 600m on matkaa pysäkille. Keskustaan on matkaa n. 2km, kävellen pääsee helposti, mutta myös kaupunkibussilla pääsee kätevästi.

Nyt olen päässyt ottamaan vähän enemmän tuntumaa kaupunkiin. Melkolailla Helsingin keskustan kokoinen on tämäkin keskusta, ehkä hivenen pienempi. Mene ja tiedä. Mikään kovin kaunis ei keskusta todellakaan ole, vaikka oikein viihtyisältä ja helposti liikuttavalta muuten vaikuttaa. Sen lisäksi, että Hamiltonia on kutsuttu ehkä vähän halventavaankin sävyyn Steeltowniksi rautateollisuuden myötä, on kaupunki tunnettu myös vesiputouksistaan, alueelta löytyy yli 100 vesiputousta! Aiemmin en sitä tullut ajatelleeksi, mutta kaupunki sijaitsee osittain ison harjun/vuoren päällä. Keskusta on harjun alapuolella, mutta esim. Ancasterin kaupunginosa on harjun päällä.

Lätkän house-liigan kaksi ensimmäistä "valuation camppia" oli maanantaina ja keskiviikkona, viimeinen ensi viikon keskiviikkona. Ohjelmassa lähinnä perus luisteluharjoituksia pelin lisäksi. Noiden kolmen kerran perusteella valmentajat tekevät joukkueet ennen kuin sarja alkaa reilun viikon päästä. Kyllä huomaa, kuka on pelannut seitsemän vuotiaasta asti house-liigassa ja kuka on pelannut kaksi kautta seitsemän vuotiaana ja pitänyt sen jälkeen sapattia 10 vuotta.. Noh, pari potkua koko ajan muista jäljessä, eipä tuolla väliä!

Viikko on ollut aikamoista vientiä. Tiistaina käytiin katsomassa teatteria, olen nähnyt ehkä neljä-viisi teatteria elämäni aikana, tämä Agatha Christien Mousetrap veti kevyesti pisimmän korren. En ole alan asiantuntija, mutta tuo oli kyllä hieno elämys!

Torstai-iltana pystyi latailemaan vähän akkuja, perjantaina kun oli (taas) vapaapäivä koulusta, jonkun sortin PD-day oli taas, jolloin vain opettajilla on työpäivä. Aikaisin nukkumaan ja pitkät unet teki kyllä hyvää, jääkiekon kanssa menee pahimmillaan yhteentoista saakka ennen kuin pääsen nukkumaan, seitsemältä herätys aina kouluun. Ja kun tuo unimäärä ei meikäläiselle tahdo oikein riittää..

Tänään oli taas kerrassaan upea päivä. Iltapäivästä ensimmäistä kertaa golf-viheriöille host-äidin ja nuoremman host-pikkuveljen kanssa. Kokemusta golfista oli aiemmin vain yhden driver-harjoittelun ja muutaman minigolfin verran. Niin ja toki kännykkäpeleistä. Jokatapauksessa 9-reikäinen kierros meni loistavasti, kaksi kertaa oli par ihan naurettavan lähellä.. Kohta on lokakuun puoliväli, tämän päivän säästä päätellen olisi voinut olla vaikka elokuu. No joo, säät alkaa pikku hiljaa viilenemään, aamulla tarvitsee hupparin mutta iltapäivällä tarkenee taas t-paidassa.

Golf-greeniltä lähes suoraan lähtö mukavan päivällispaikan kautta Bulldogsien kauden avausotteluun Copps Coliseumiin. Bulldogshan on Montreal Canadiensin farmijoukkue, vastassa Winnipeg Jetsin farmi St. John's IceCaps. Melkosta oli kyllä seurata matsia aitiosta, ensimmäistä elämässä kertaa tuli aitiokin koettua. Ilmaiset popparit jne.. Hallin omistaja oli samassa aitiossa, kysyin paljon on kapasiteetti joka oli kuulemma 17,500. No, väkeä oli pelissä muistaakseni 5 193. Vähän tuli mieleen Hartwall Areena helmikuisena tiistai-iltana Jokerien vetäessä muutaman pelin tappioputkea. Ihan mukavasti tunnelma välillä kuitenkin nousi, tasoltaan ei mikään huikea ottelu päättyi 3-2 kotijengin voittoon.

Tänä viikonloppuna -oikeastaan maanantaina- siis tulossa Thanksgiving (sadonkorjuujuhla), joka on täällä iso juttu, maanantaina ei siis koulua. Seuraavassa numerossa varmaan kuvaa runsaasta Thanksgiving päivällispöydästä. Loppuun vielä kuvia menneeltä viikolta!

Maisema harjulta kaupunkiin.

Tuossa tollanen puro, kyllä näiltä kai isompiakin putouksia löytyy..

Ei kai tähän tarvitse laittaa sen ihmeempää kuvatekstiä? 11.10.2013, Kanada.

Siitä lähti hauvojen kausi käyntiin.

Pinnat jäivät koirankoppiin.

St. Catharines

Ja sitten on taas aika herätellä blogia.. Ensimmäinen orientaatio-viikonloppu oli viime viikonloppuna St. Catharinessa, n. tunnin ajomatkan päässä itään päin. Mukana oli siis kaikki (yhtä epäonnista lukuunottamatta) vaihtarit tästä mun piiristä. Kaikkiaan taisi olla 30 vaihtaria, Afrikkaa ja Etelämannerta lukuunottamatta kaikki maanosat oli edustettuina. Ohjelmaan kuului runsaasti sääntöjen kertausta, joka oli kyllä ihan hyvästä, uusiakin, erhm, -rajoitteita- tuli opittua. Luonnollisesti jalka- ja lentopallo olivat hyvää vapaa-ajanvietettä, kuin myös pinssien ja käyntikorttien vaihtelu juttelun ja kokemuksien vaihdon lomassa.

Lippuja riitti, tuosta ei meinaa erottua Unkari, Ruotsi, Espanja,
Belgia ja Venezuela. Unohtuikohan joku..

Huikein juttu viikonlopussa oli tosin paraati, johon osallistuimme lauantaina. Paraati oli osa viini ja viinirypäle festivaalia, joka järjestettiin kaupungissa viikonloppuna. Tämä Etelä-Ontario on toinen Kanadan kahdesta alueesta, jossa tapahtuu maan viinin valmistus. Sää oli mainio (no, Rotarytakissa tuli kuuma) kun järjestäydyttiin maittain aakkosjärjestykseen marssimaan. Jokainen kantoi maansa isoa lippua, ihmisiä oli tuhansittain reitin varrella hurraamassa ja vilkuttelemassa ja taisi siellä tv-kameratkin pari kertaa tulla vastaan. Ehdottomasti yksi hienoimmista kokemuksista täällä!

Tollanen cabin oli päärakennuksena.

Käsittelen seuraavaksi vähän urheilua. Hamiltonissa selvästi suosituin urheiluseura on jenkkifutisjoukkue Hamilton Tigercats. Kaupungin AHL-joukkue Bulldogs ei sen sijaan ole erottunut millään tavalla. Olen kysellyt ihmisiltä, minkä verran tuo jääkiekkoseura saa suosiota, kaikki ovat sanoneet että hyvin vähän. Torontossa suurin seura on -kappas vaan- NHL-joukkue Maple Leafs. Sen ohella muiden kanadalaisten joukkueiden logoja on näkynyt vähän siellä sun täällä. Baseballjoukkue Blue Jays saa selvästi myös suosiota osakseen.

Perheenvaihdot ovat osa tätä vuotta ja niitä tulee väistämättä vastaan, toisille vähemmän ja toisille enemmän. Itselleni sattui sillä tavalla, että huomenna vaihdan jo toisen kerran perhettä -näillä näkymin vuoden päättyessä mulla on siis ollut viisi hostperhettä. Vaihdon syytä lienee tässä turha ruveta pureskelemaan, haluan kiittää tätä perhettä kuluneesta reilusta kuukauden jaksosta.

Siellä Suomessa niin kuin kaikkialla muuallakin on tullut aika, kun ruvetaan etsimään ensi vuoden vaihtareita. Jos siellä päässä tätä lukee joku sellainen, kuka arpoo että lähteäkkö vai ei ja on fifty-fifty -tilanteessa, voin sanoa että pyri ihmeessä! Kaiken sen paperisodan, mahdollisen viisuminhaun ja setvimisen jälkeen tämä on todella palkitsevaa. Ei siinä, ei tämä joka päivä ole mitään huikeaa ja arki voi välillä maistua vähän puulta, mutta tämä vuosi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, sen voin sanoa jo nyt.

Tällä kertaa raportti vähän lyhyemmin ja sitten vaan uusia haasteita kohti. Nyt saattaa bloggailutahti vähän hidastua, mutta todellakin pidän tämän mielessä ja pyrin kirjoittelemaan sillon kun on jotain mielenkiintoista kerrottavaa ja on aikaa!

Ensimmäiset syksyn merkit ja House-liiga

Kuten otsikosta käy ilmi, alkaa ensimmäiset merkit syksystä näkymään myös Eteläisessä Ontariossa. Lehdet alkaa vähitellen putoilemaan ja säät viilenemään. Okei, tänään ostettiin tuoreita mansikoita torilta ja viikko sitten sain kokea kaksi kenties elämäni kuuminta päivää. Mittari näytti jotain 33 celsiusta, mutta se yhdistettynä kosteusindeksiin tuntui kuin olisi ollut 41 astetta. Onneksi koulu on sentään ilmastoitu ja ulkona kävi pieni tuulenvire, muuten tilanne olisi ollut täysin kestämätön. Noita kahta päivää seurasikin sitten raivoisa ukkosmyrsky.

Syyskuisista marjoista puheenollen, en ole ehkä tarpeeksi hehkuttanut täkäläisten onnekkuutta vihanneksien/hedelmien suhteen. Ontariossa on kaikkea! Esim. Nektariineja, persikoita, viinirypäleitä, päärynöitä, totta kai omenoita ja sitä maissia. Useat vihannekset ovat paljon maukkaampia ja tuoreempia mitä Suomen vastaavat. Eikös yleinen stereotypia Kanadasta ole jotain "pelkkää havumetsää, kylmyyttä, lunta, hirviä ja karhuja kaikkialla.." Tämän keikan jälkeen voinen siis todeta, että tietyt osat Kanadasta ovat lähempänä Italiaa kuin Suomea.

Koulu on lähtenyt rullaamaan hyvin. Opettajien puhuttelu on sujunut toistaiseksi mukavasti, jännitin lievästi, muistanko käyttää näitä "Ms, Sir, Mr" -liitteitä, vain kerran on vararehtori joutunut huomauttamaan! Kolmesta kurssista kahdessa saan tehdä tosissaan töitä että pysyn mukana. Vaikeahkon ranskan opiskelu englanniksi on lievästi sanottuna haastavaa, eikä englannin tunnilla Romeon & Julian tavaaminen häviä paljoakaan haastavuudessaan ranskalle. Liikunnan kurssi on (kappas vaan) helpoin ja mukavin, kuntosalilla neljänä päivänä viikosta ja keskiviikkoisin terveystietoa.

Koulukyytisysteemiin tuli muutos, muutamana ensimmäisenä päivänä kuljin 2,5km matkan bussipysäkille, mutta kun se on kuulemma liian paljon, noutaa nykyisin taxi kotiovelta. Taxifirman pojat kuskaavat myös iltapäivällä pihaan saakka. Mitä tämä lysti maksaa? Ei mitään. Jos bussipysäkki on kauempana kuin 2km päässä kotoa, Ontarion hallitus tarjoaa kyydin.

Maahanmuuttajat ja eri kansallisuudet on asia, joita tiesin olevan täällä paljon jo ennen kun saavuin. Ja niitähän todellakin on. Se on mielestäni jopa hämmästyttävää ja näkyy aivan kaikkialla; koulussa, torilla, kaduilla.. Kahdella kolmesta tämän hetkisistä opettajistani on eurooppalainen sukunimi, kuin myös melkein kaikilla koulukavereillani.

Viime sunnuntaina kävin hostisäni siskon järjestämässä Telling tales- tapahtumassa, joka oli kirjallisuus"festivaali" johon kuuluisat kirjailijat tulivat kertomaan satuja. Eipä kuulosta kovinkaan kummoiselta? No, alue oli iso ja telttoja melkoisesti, kuin myös erinäistä muuta ohjelmaa. Kävijöitä odotettiin tulevan 7000 enkä usko että siitä ainakaan kovin paljoa jäätiin. Rotaryt oli yksi tapahtuman sponsoreista ja olin siellä eräänlaisena Rotaryn nuorisovaihtoedustajana.

Yksi iso haave on myös tapahtumassa, eilen käytiin viemässä ilmoittautumislomake jääkiekon House-liigaan. Kyseessä on siis liiga, joka on tarkoitettu lähinnä hauskanpitoon, eikä siellä pelaavilla ole mitään intressejä pelata tulevaisuudessa ammattilaisena, ainakaan vanhemmissa ikäluokissa. Silti pelataan viiden joukkueen liigaa, joka kestää lokakuusta aina maalis-huhtikuuhun ja joka vie kaksi iltaa viikosta. (Peli + treenit tai peli + peli). Tällainen systeemi on kyllä ihan uskomaton rikkaus, totta kai kilpaillaan mutta päällimmäisenä tarkoituksena on pitää hauskaa ja tarkoitettu niille jotka eivät unelmoi paikasta Nhl:ssä. Hostveli ja -sisko ensimmäisessä perheessä pelasivat jalkapalloa house-liigassa, ja ajattelin jo silloin että on kyllä hyvä systeemi. Nyt siis odottelen malttamattomana lokakuun puoliväliä, silloin pääsen n. 10 vuoden tauon jälkeen pelaamaan lätkää joukkueessa. :)

Iso kiitos tästä kuuluu klubiini kuuluvalle jäsenelle -joka on auttanut jo nyt valtavasti- ja on luvannut että voin yöpyä hänen perheen luona kun mulla on peli/harjoitukset, ne kun ovat aina 9-10 aikaan illasta ja sieltä hallille on paljon lyhyempi matka kuin nykyisestä kodistani. Tämän poika tulee pelaamaan myös kanssani samassa liigassa ja seuraava hostperheeni asuu myös aivan vastapäätä, eli asiat on todellakin järjestetty hienosti!

Vielä ennen hokisesongin alkua riittää odottelua syyskuun viimeisessä viikonlopussa, kun rotarypiirini kaikki vaihtarit kokoontuvat St. Catharinesiin -joka on n. tunnin ajomatkan päässä itään päin- ensimmäiselle orientaatioleirille.

Back to school

Vihdoin tulee se kymmenes viesti! Koulu alkoi tosiaan viikko sitten tiistaina, ja tämä blogi pääsi vähän niin kuin unohtumaan. Kouluasiaan palaan vielä myöhemmin.

Pitkään odottamani ensimmäinen rotarykokous oli tosiaan reilu viikko sitten Hamiltonin keskustassa sijaitsevassa Art Gallery- rakennuksessa.  Melkoisesti jännitti, mutta lyhyt puheenvuoro meni kuulemma hyvin ja itsekin olin ihan tyytyväinen. Heti alkuun laulettiin Oh Canada (täytynee itsekin opetella sanat, itse hymnihän on upea), huomasin myös Kanadan- ja Rotarylipun vieressä olevan Suomen lipun. Tuntui kerrassaan hienolta. Loppuaika meni klubin nykyisen ja edellisten presidenttien kanssa ruokaillessa ja kuunnellessa vierailevaa puhujaa. Koko tapahtuma oli kaikkineen muodollisempi mitä ne, missä olin Suomessa käynyt. Viime viikolla en kokouksessa ollut, mutta ylihuomenna pitäisi taas (kesken koulupäivän) mennä käymään ja kertomaan enemmän itsestä.

Loppuviikosta reilu viikko sitten tuli myös käytyä ensimmäistä kertaa Torontossa ja vietettyä siellä yksi yö. Kovin tarkkaan en siinä ajassa kerennyt kaupunkia koluta, mutta isoltahan se vaikuttaa. Käytiin illalla kävelyllä, ja hostäiti näytti Toronton kaupungintalon, jonka on muuten suunnitellut suomalainen Viljo Revell. Enpä olisi tätä tiennyt. Mutta suomalaisella arkkitehtuurilla on kyllä saatu aikaan komea rakennus! Kuvia yritin tottakai iltavalaistuksessa ottaa, mutta niistä kaikki epäonnistui. Varmaan tähän blogiin tulee myöhemmin kuva tuosta rakennelmasta, Torontossa tulee vielä käytyä monesti. Suoraan Torontosta menin muuten suoraan sinne Rotarykokoukseen, Helsingin kokoinen Hamilton vaikuttikin yhtäkkiä aika pieneltä. :)

Koulu siis alkoi viikko sitten. Melkoisen jännityksen saattelemana tiistaipäivä vierähti, mutta mitään mokia ei tullut toisaalta myöskään tehtyä! Kurssit valitsin vasta muutama päivä ennen koulun alkua, nuorisovaihtoasiamies ehdotti että ottaisin kuusi kurssia kahdeksan sijaan. Aluksi se kuulosti vähältä -ja niinhän se onkin- mutta kun en saa tästä vuodesta mitään "krediittiä" tuleville vuosille Suomessa, ei ole toisaalta mitään järkeä puurtaa koulun eteen ihan burnouttiin asti. Jaksojärjestelmä menee täällä niin, että koko vuoden aikana on vain kaksi jaksoa. Toinen syyskuusta helmikuuhun ja toinen helmikuusta kesäkuuhun ja jokainen koulupäivä on lukujärjestyksen mukaan samanlainen. Omat lukkari tässä jaksossa menee näin:

-Ranska

-Vapaatunti

-Liikunta

-Lounas

-Englanti

Kaikille pakollisia aineita on vain kaksi (2), englanti ja uskonto. Päivä alkaa koulussakin Oh Canadan kuuntelemisella keskusradiosta. Katolisuus tulee ilmi esim. rukouksissa, jotka tulee aina kansallislaulun jälkeen -totta kai pakollisen uskonto-oppiaineen lisäksi-.

Mitenkään äärikonservatiivinen koulu St. Mary ei todellakaan ole, pukukoodi ei esim. ole kaikilla tismalleen samanlainen, mutta täysin vapaakaan se ei todellakaan ole. Parina ensimmäisenä päivänä pidin "mustia kenkiä", suomennettuna juhlakenkiä, kunnes huomasin porukkaa kulkemassa skeittareissa, eli vaihdoin itsekkin kasuaalimpiin kenkiin. Vaatimustaso on opettajilla tähän asti kokemani perusteella korkeampi mitä Suomessa, mutta ei niin vaativa, mitä alkuun odotin. Oppilaat myös kunnioittavat opettajia yleisesti ottaen enemmän, "Miss, Mister, Sir.." kuuluu vähän väliä ja opettajan puhuessa luokassa ei paljoakaan muita ihmisääniä kuulu. Kuuleman mukaan St. Mary on erityisen kuuluisa menestyksekkäästä urheilutoiminnastaan (siis kouluajan ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa) ja ei-katoliset perheet maksavat koululle saadakseen lapsensa kouluun -pelkästään toimivan urheilusysteemin takia.

Tällaista tällä kertaa! Loppuun vielä pari kuvaa läheisestä metsästä, joka on osa luonnonsuojelualuetta.

Puro virtaa metsän halki.