Kiitosjuhla oli tosiaan viikko sitten, kyllä se oli iso juttu täällä. Kuuleman mukaan Yhdysvalloissa jopa jouluakin isompi. Perheeni kutsui host-äitini puolelta sukua syömään maanantaina, yhteensä taisi olla 14 henkeä pöydän ääressä. Ateria oli kyllä lähes kaikilta osin herkullinen, kurpitsapiiras jälkiruokana oli ainut juttu joka ei itselleni oikein uponnut. Vaikka ehkä olisi pitänyt, taitaa olla iso herkku täällä Thanksgivingin aikaan. No, kalkkuna olikin sitten sen verran hyvää että omasta puolestani voidaan joulukinkku ruveta korvaamaan kalkkunalla Suomessakin! Satuin oikeastaan syömään kaksi Thanksgiving-ateriaa, ensimmäisen sunnuntaina hostveljieni isän luona. Lopussa kuvia siitä jälkimmäisestä ja paremmasta ateriasta, kuin myös viikon muista tapahtumista.
Aterian jälkeen oli aika lähteä elämäni ekaan kunnon jenkkifutis peliin naapureiden kanssa, jotka ovat myös seuraava isäntäperheeni. Peli pelattiin pienehkössä (ehkä Kuopion kokoisessa) yliopistokaupungissa Guelphissa, 45min ajomatkan päässä. Hamiltonin omaa stadionia laajennetaan isommaksi, siinä syy miksi TigerCats joutuu pelaamaan lainastadionilla tämän kauden, johon mahtuu muistaakseni 15 000 katsojaa, en ole aivan varma tästä. Hieno sää sattui olemaan, vastassa Toronto Argonauts eli loistavat puitteet: Thanksgiving ottelu, aurinkoinen sää ja paikallisottelu -katsomo siis täyteen. Pelistä ymmärsin ehkä puolet, onneksi tuleva host-isäni Mike on jalkapallovalmentaja ja teki selkoa ottelusta. Loppu meinasi mennä jännäksi, toisena divisioonassa oleva TigerCats klaarasi kuitenkin 24-18 voiton sarjajohtajasta.
Kouluviikko olikin sitten vajaa, itselläni oikeastaan kolmepäiväinen kun syysflunssa pääsi iskemään torstaina ja perjantai meni sitä parannellessa. Eilen lauantaina oli hostäitini syntymäpäivä, flunssaa uhmaten lähdin muiden mukana parin tunnin kävelylle sateeseen katselemaan paria vesiputousta. Tuo kyllä kannatti, lehdet ovat alkaneet vaihtamaan väriä ja kävelyreitti meni kokonaan harjun päällä, hienot oli maisemat.
Illalla sitten illallispaikan kautta Hamiltonin filharmonikkojen konserttiin. Ohjelmistosta ei ollut mitään käryä ennen kun sain vihkosen käteeni. Klassisen musiikin spesialisti en ole, vaikka konserteissa on silloin tällöin virkistävää ja kivaa käydä ja melko monessa konsertissa olen käynytkin elämäni aikana. Tämä oli taas yksi mieleenjäävä kokemus, ehdottomasti paras konsertti ikinä missä olen ollut.
Tällaista tällä viikolla, huomiseksi tai viimeistään keskiviikoksi olisi tarkoitus olla terveenä kun ensimmäisten lätkäpelien aika. Viikonloppuna koittaa vihdoin se päivä kun näen Niagara Fallsit, sitä olen odottanut! Rotary-piirillämme on piiri-konferenssi Niagara-Fallseilla ja hotelli on ilmeisesti aivan putousten vieressä.
Hyvää syksyn jatkoa!
 |
| Alkuun oli bataattikeittoa. |
 |
| Pääruokalautanen sisälti mm. kalkkunaa, gravya eli ruskeaa kastiketta, parsaa, pinaatti-vuohenjuusto-mansikka-salaattia, riisiä.. |
 | ||||||||||||
Kurpitsapiiras hunajan kanssa ei napannut.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti