Vaahteralehden varjossa: Hamilton City

Jaahas, nyt oon viikon verran asustellut uudessa kodissa lähempänä keskustaa. Tällä kadulla tulenkin viettämään aikaa todennäköisesti aina maalis-huhtikuulle saakka, seuraava host-perhe asuu tosiaan kadun toisella puolella ja se viimeinenkin taitaa olla melko lähellä.
Koulumatka hoituu nykyisellään koulubussilla, 600m on matkaa pysäkille. Keskustaan on matkaa n. 2km, kävellen pääsee helposti, mutta myös kaupunkibussilla pääsee kätevästi.

Nyt olen päässyt ottamaan vähän enemmän tuntumaa kaupunkiin. Melkolailla Helsingin keskustan kokoinen on tämäkin keskusta, ehkä hivenen pienempi. Mene ja tiedä. Mikään kovin kaunis ei keskusta todellakaan ole, vaikka oikein viihtyisältä ja helposti liikuttavalta muuten vaikuttaa. Sen lisäksi, että Hamiltonia on kutsuttu ehkä vähän halventavaankin sävyyn Steeltowniksi rautateollisuuden myötä, on kaupunki tunnettu myös vesiputouksistaan, alueelta löytyy yli 100 vesiputousta! Aiemmin en sitä tullut ajatelleeksi, mutta kaupunki sijaitsee osittain ison harjun/vuoren päällä. Keskusta on harjun alapuolella, mutta esim. Ancasterin kaupunginosa on harjun päällä.

Lätkän house-liigan kaksi ensimmäistä "valuation camppia" oli maanantaina ja keskiviikkona, viimeinen ensi viikon keskiviikkona. Ohjelmassa lähinnä perus luisteluharjoituksia pelin lisäksi. Noiden kolmen kerran perusteella valmentajat tekevät joukkueet ennen kuin sarja alkaa reilun viikon päästä. Kyllä huomaa, kuka on pelannut seitsemän vuotiaasta asti house-liigassa ja kuka on pelannut kaksi kautta seitsemän vuotiaana ja pitänyt sen jälkeen sapattia 10 vuotta.. Noh, pari potkua koko ajan muista jäljessä, eipä tuolla väliä!

Viikko on ollut aikamoista vientiä. Tiistaina käytiin katsomassa teatteria, olen nähnyt ehkä neljä-viisi teatteria elämäni aikana, tämä Agatha Christien Mousetrap veti kevyesti pisimmän korren. En ole alan asiantuntija, mutta tuo oli kyllä hieno elämys!

Torstai-iltana pystyi latailemaan vähän akkuja, perjantaina kun oli (taas) vapaapäivä koulusta, jonkun sortin PD-day oli taas, jolloin vain opettajilla on työpäivä. Aikaisin nukkumaan ja pitkät unet teki kyllä hyvää, jääkiekon kanssa menee pahimmillaan yhteentoista saakka ennen kuin pääsen nukkumaan, seitsemältä herätys aina kouluun. Ja kun tuo unimäärä ei meikäläiselle tahdo oikein riittää..

Tänään oli taas kerrassaan upea päivä. Iltapäivästä ensimmäistä kertaa golf-viheriöille host-äidin ja nuoremman host-pikkuveljen kanssa. Kokemusta golfista oli aiemmin vain yhden driver-harjoittelun ja muutaman minigolfin verran. Niin ja toki kännykkäpeleistä. Jokatapauksessa 9-reikäinen kierros meni loistavasti, kaksi kertaa oli par ihan naurettavan lähellä.. Kohta on lokakuun puoliväli, tämän päivän säästä päätellen olisi voinut olla vaikka elokuu. No joo, säät alkaa pikku hiljaa viilenemään, aamulla tarvitsee hupparin mutta iltapäivällä tarkenee taas t-paidassa.

Golf-greeniltä lähes suoraan lähtö mukavan päivällispaikan kautta Bulldogsien kauden avausotteluun Copps Coliseumiin. Bulldogshan on Montreal Canadiensin farmijoukkue, vastassa Winnipeg Jetsin farmi St. John's IceCaps. Melkosta oli kyllä seurata matsia aitiosta, ensimmäistä elämässä kertaa tuli aitiokin koettua. Ilmaiset popparit jne.. Hallin omistaja oli samassa aitiossa, kysyin paljon on kapasiteetti joka oli kuulemma 17,500. No, väkeä oli pelissä muistaakseni 5 193. Vähän tuli mieleen Hartwall Areena helmikuisena tiistai-iltana Jokerien vetäessä muutaman pelin tappioputkea. Ihan mukavasti tunnelma välillä kuitenkin nousi, tasoltaan ei mikään huikea ottelu päättyi 3-2 kotijengin voittoon.

Tänä viikonloppuna -oikeastaan maanantaina- siis tulossa Thanksgiving (sadonkorjuujuhla), joka on täällä iso juttu, maanantaina ei siis koulua. Seuraavassa numerossa varmaan kuvaa runsaasta Thanksgiving päivällispöydästä. Loppuun vielä kuvia menneeltä viikolta!