Warm up

 Lähden siis Rotaryvaihdossa (ilmeisesti) Hamiltoniin, Ontarion provinssiin, Etelä-Kanadaan elokuun alussa. Virallista ilmoitusta ei ole toistaiseksi kuulunut. Päätöstä vaihtoonhakuprosessiin lähdöstä, nimenomaan Rotaryvaihtoon hakemisesta, vaihtoon pääsyn varmistumisesta ja Hamiltonin kaupungista tulen kirjoittelemaan varmasti myöhemmin lisää. Eilen oli Lahdessa valtakunnallinen Rotarykoulutus ja nyt on aika purkaa tuo valtava, n. 6 tunnin mittainen tietopaketti. No, jos nyt ei ihan kokonaan niin ainakin jotain ajatuksia.

Paitsi että, vielä ennen sadonkorjuuta teen selväksi miksi kirjoitan tätä blogia. Ykkössyy on varmaan, että se on  oikeastaan velvollisuuteni. Jos alkaisin teille kaikille kertomaan erikseen facebookissa, skypessä jne., mitä mulle kuuluu, menisi puolet ajastani Kanadassa näyttöpäätteen ääressä. Muutenkin tunninmittaisia chatteja on turha odotella, sori vaan. :( On nimittäin elämä Kanadassa, ja elämä täällä ja haluan pitää ainoina yhteyksinä niiden välillä tämän blogin ja mahdollisesti satunnaisen twiittailun suomeksi. Kakkossyy blogin pitämiselle on itselleni asioiden selkeyttäminen. Tulen kokemaan joka päivä tai ainakin joka viikko täysin uusia asioita, eli tämä on varsin luonnollinen keino tehdä asioista selkoa itselleni, sekä Teille. Kolmanneksi tämä blogi tulee "yleisön pyynnöstä". :)

Lahdessa tuli siis selväksi monta asiaa. Harvinaisen selväksi. About kuusi tuntia istumista Lahden Yhteiskoulun juhlasalissa kuunnellen valehtelematta 15 puheenvuoroa, luentoja etc. Vakuutuksista, matkajärjestelyistä, kulttuurishokista, säännöistä... Mutta kaikki nämä äärettömän tärkeitä ajatellen tulevaa vuotta. Mistään vakuutuksista en rupea luennoimaan, kun en itsekkään niistä ihan hirmu hyvin ole perillä. 

Ne, jotka tuntevat tai tietävät allekirjoittaneen henkilönä, tietävät, etten ole välttämättä mikään suulain, sosiaalisin tai ulospäinsuuntautunein tyyppi. Mutta vaihtovuosi tulee muuttamaan persoonallisuutta. Siitä puhui Lahdessa useampikin vaihdossa ollut Rotex, eli tämä ei ole todellakaan pelkästään mitään meikäläisen toiveajattelua. Voi olla, että puolentoista vuoden kuluttua olen muuttunut totaalisesti, melko paljon, vähän tai en ollenkaan. Toki kaikki riippuu itsestä; Rupeaako alusta asti käyttämään kieltä, onko aktiivinen menemään koulun järjestämään harrastustoimintaan mukaan -> (monien mielestä tätä kautta parhaat kaverit), onko kohtelias host-perheille.. (Pohjois-Amerikassa siis on oltava, jopa ylikohtelias). Jotain kanukkien kohteliaisuudesta kertoo vitsi: "Jos kuusi kanadalaista törmää, kahdeksan pyytää anteeksi." Ei varmaan ihan toimisi suomalaisittain käännettynä, vai kuinka? 

Karu tosiasia on se, että kaveripiirini voi tulla muuttumaan. Tämänhetkiset kaverit jatkavat elämäänsä, ja tilalle tulee uusia. Tietenkin haluan, että muutos olisi minimaalisen pientä, sillä Suomessa on paljon itselleni tärkeitä kavereita, joita tulen varmasti kaipaamaan kerran jos toisenkin -sukulaisista puhumattakaan!

Säännöt. Luulenpa, että ne ovat tiukat jokaisella lähettävällä järjestöllä, mutta en tiedä, miten ne sijoittuisivat vertailussa Rotaryjen sääntöihin. Aluksi säännöt tuntuivat omastakin mielestä ihan liian tiukoilta ja ylihuolehtivaisilta, täytänhän maaliskuussa 18. Kyllä ne tuntuvat edelleenkin tiukoilta, mutta eilisen jälkeen ymmärrän paremmin, miksi ne ovat niin ehdottomat. Ne ihmiset, jotka mahdollistavat monia unohtumattomia vuosia Rotaryclubeissa ympäri maailman, tekevät sen vapaaehtoistyönä -siis ilman palkkaa. Se rahamäärä, mikä meihin ja etuihimme vaihtovuotena satsataan, on aika huikea. Näiden vapaaehtoisten työtä on siis väkisinkin arvostettava. Luentoja kuunnellessani tajusin, että säännöt on oikeasti otettava todesta. Rotaryjen pääjehut eivät ole pelkästään neuvoja antavia edustajia, vaan auktoriteettejä.

Tämän hetkisistä "ulkona olevista" suomalaisista (vaihdossa olijoista) muutama on palautusuhan alla. Sieltä tullaan hyvin vikkelästi maitojunalla kotiin, jos sattuu jäämään kiinni vaikka alkoholin käytöstä, tai käytös on huonoa ja ylimielistä. Varsinkin tuo jälkimmäinen on kuulemma joillakin suomalaisilla paha tapa. Useat vaihtarit uhmaavat  sääntöjä ja nauttivat alkoholia (muualla kuin hostperheessä) useammin kuin kerran jäämättä kiinni. Toisaalta Rotaryclubeissakin voi olla eroja ja valvonta erilaista. Itseäni ei kyllä tällä hetkellä houkuta ajatus siitä, että kertoisin joskus helmikuussa tutuille "Joo, tuli pikkunen moka ja laitettiin kotiin, ihan kivaa oli muuten.." Oikeesti. Noudattamalla sääntöjä mahdollistuu lukuisia sellaisia juttuja, mitkä voi kokea vain kerran elämässä. Ne jutut, mitkä ovat säännöissä kiellettyjä ovat koettavissa vaikka miten monta kertaa sen jälkeen kun Finnairin kone on kesä-heinäkuussa laskeutunut Helsinki-Vantaalle. En voi väittää, ettenkö viettäisi täysi-ikäistymistäni torstai-iltana maaliskuun 6. päivä 2014 toisella tavalla, jos olisin Suomessa. No niin, se siitä vuodatuksesta.

Paljon pitäis tapahtua vielä reilussa kolmessa kuukaudessa. Viisuminhakemusprosessi, tieto ekasta hostperheestä, pitäis hankkia Suomi- aiheisia pinssejä (antakaa toki vihjeitä mistä vois saada :)).. Bloggailu ennen lähtöä on varmaan melko satunnaista, eli älkää hätääntykö jos matskua ei niin paljon tule seuraavan kolmen kuukauden aikana. Tai noh, mistäs sitä tietää! Seuraavassa kattauksessa vois olla luvassa noita juttuja mitä lupailin alussa ja ehkä vähän teasereita ohjelmasta New Yorkissa ennen Kanadaa. :) Stay tuned!