BB #2 - Chuck's (Burger Battle)

Vihdoinkin saan kirjailtua tämän Burger Battlen kakkososan. Tämä tulee vähän lyhyempänä versiona mitä ensimmäinen.

Chuck's-burgerpaikka sijaitsee Hamiltonissa Locke-streetillä, mukava katu aivan oman kotikadun vieressä. Useita kahviloita, ravintoloita, pari baaria, pieniä käsityöliikkeitä jne. Ei aivan ydinkeskustassa. Tästä paikasta olin kuullut useammaltakin taholta kehuja, eli odotukset olivat aika isot. Toisin kuin The Works-ketju, tämä paikka on uniikki ja yksityisomistuksessa.

Asiakaspaikkoja oli ehkä 25 -mennessä oli n. puolillaan ja lähtiessä alkoi olemaan tungosta. Seinällä pari tv:tä joissa molemmissa pyöri urheilua. Tuli heti pubimainen vaikutelma. Ruokalistaa en ihan niin tarkasti silmäillyt mitä Worksissa, tässä lafkassa näytti saavan burgereiden lisäksi ainakin poutinea, salaatteja ja olisiko jotain muutakin roadhouse-ruokaa ollut tarjolla. Itse purilaiset valittiin yksinkertaisemmin mitä Worksissa -valitset vain täytteen (perus-angus täysliha-pihvi, kanaa, lammasta, biisonia jne.) ja siihen lisukkeet. Leipää oli vain yhtäsorttia ja lisukkeet suurimmaksi osaksi ilmaisia, spesiaaleimmat maksoivat n. dollarin. Itse lähdin liikenteeseen biisoni-pihvillä ja jopa tylsän tavallisilla lisukkeilla: salaattia, kurkkua, paistettuja paprikoita, juustoa ja talon omaa kastiketta joka osottautui sinappi-pohjaiseksi. Noista ainoastaan juusto maksullinen.

Annos tuli suunnilleen 20 minuutissa, eli ihan normiodottelu päivällisaikaan. Itse purilainen oli silminnähden pienempi mitä ensimmäinen, ranskiksia oli myös vähän vähemmän silmämääräisesti arvioituna, toimivat kyllä loistavasti. Itse hampurilaisessakaan ei ollut valittamista. Kastiketta olisi voinut olla vähän enemmän, tämäkin kokelas jäi kilpailijansa tapaan vähän valjuksi. Chipotle-majoneesia ensi kerralla? Hyvillä mielin lähdin kuitenkin pois -niinkuin ensimmäisestäkin paikasta (tällä kertaa muistin antaa tippiäkin tarjoilijalle!)

Voittajaa tästä skabasta on hankalaa julistaa. Ulkonäöllisesti Works'in annos oli näyttävämpi, maultaan Chucks'in veti ehkä pidemmän korren. Paljon merkkaa täytevalinnat, Chucks'issa onnistuin piirun verran paremmin. Ainakin toisessa tulen käymään tässä muutaman viimeisen viikon aikana, se on selvä. Molemmat paikat kuitenkin miellyttivät päällisin puolin, tästä pientä yhteenvetoa:

The Works

Kiitämme:
-monipuolisuus hampurilaista valitessa, on varaa valita
-asiakaspaikkojen määrä
-sijainti; ydinkeskusta

Moitimme:
-monipuolisuus voi näkyä laskussa
-nettisivut

Chuck's

Kiitämme:
-hintataso vähän hillitympi
-voisi olla sporttibaari
-nettisivuilta pystyi tsekkailemaan ennakolta valintoja
-sympatiapisteet yksityisyrittäjälle -suosio tuntuu olevan kova
-sijainti; n. 600m päässä kotoa

Moitimme:
-pieni tila, jos keskiviikko-iltana pitää käännyttää väkeä pois, miten kiireinen on lauantai-ilta?
-Works'iin verrattuna annos ja astiat näyttivät tylsiltä

Ehkä hiukkasen enemmän kallistun Chuck'sin puoleen, mutta aika tasoissa nämä ovat. Tiukkaa tekee hampurilaisella päästä näiden keikkojen jälkeen omalla roskaruoka-listalla top3:een -edelleen.

Perus blogisettiä varmaankin tulossa melko pian!

Toronto Maple Leafs 2014-2015 -Uutta alkua rakentamassa

Tämän kertainen teksti käsittelee vain ja ainoastaan Toronto Maple Leafsia, tarkemmin sen ensi kautta. BB:n toinen osa viivästyy sairastapauksen takia.

On ehkä jopa "uhkarohkeaa" tehdä lätkäkirjoitus-blogi-debyytti näinkin isosta aiheesta keskinkertaisella kiekkotietämyksellä. Sairaspäivän ratoksi on kuitenkin rohkaistuttava.

Talouslehti Forbesin mukaan maailman arvokkaimmaksi jääkiekko-organisaatioksi rankatun Leafsin ympärillä on pyörinyt karuselli tavallistakin vauhdikkaammin tänä keväänä. Joukkue onnistui menettämään vielä tammikuussa varmalta vaikuttaneen play-off-paikan häviten 12 viimeisestä 14:ä ottelustaan(!) Seura lähti rakentamaan uutta pohjaa nimittämällä NHL:n kurinpitosihteerin paikalta Brendan Shanahanin korkeaan virkaan seuran presidentiksi ja varakuvernööriksi, tarkoituksena kääntää seuran kulttuuri päälaelleen ja hakea menestystä pitkäjänteisen työn kautta.

Päävalmentaja Randy Carlylen oletettiin saavan potkut, mutta herra saikin vastikään kahden vuoden jatkosopimuksen -monen fanin pettymykseksi. Tynkäkausi -12-13 oli Randyn ensimmäinen kokonainen sinivalkoisen junan kuljettajana, ja johdattikin seuran heti pleijareihin. Tätä ennen joukkueen viimeisin play-off-esiintyminen oli kautena -03-04, sitä seuranneen kauden työsulun jälkeiset sesongit ovat aika murheellista luettavaa. On Stanley Cupin kertaalleen (-06-07, Anaheim Mighty Ducks) valmentajana voittanut Carlyle siis jotain hyvääkin organisaatioon tuonut. Niin ja se Toronton viimeisin mestaruus -joudutaan menemään aina kultaiselle 60-luvulle ja kevääseen 1967.

Miltä näyttää ensi kausi? Shanahan on itse vakuuttanut, että Leafs tulee pelaamaan täysin erilaista kiekkoa ensi syksystä lähtien. Se on toki eri asia, konkretisoituvatko sanat teoiksi. Toivottavasti radikaaleimmat muutokset ovat oman pään pelaamisessa; läpi viime kauden Leafs antoi vastustajan pitää kiekkoa ja laukoa aivan liikaa, olkoonkin että puolustajan paikalla pelaajaurallaan pelannut Carlyle haluaa joukkueensa nojaavan aggressiiviseen ja simppeliin vastahyökkäyspeliin. Laitan omat arviot jokaiselle osa-alueelle seuraavassa, aivan kaikista pelaajista en jaksa kommenttia heittää. Palkkakatossa on tilaa n. 18 miljoonaa, sopimuksia koossa ensi kaudelle 12. (MV: 1, P: 4, H: 7)

Maalivahdit:
Leafsilla oli kauteen lähdettäessä paperilla ehkä liigan tasaisin maalivahti-tandemi, Kaliforniasta roudattu Jonathan Bernier sekä edelliskautena ykköskassarin viittaa kantanut James Reimer. Alkukauden ajan peluutus oli tasaväkistä, kunnes Bernier nappasi ykköstorjujan paikan itselleen aina maaliskuun puoleen väliin ja nivusloukkaantumiseen asti.

James Reimer                    36p  pmk 3.29  91.1%
Manitobalais-lähtöiselle torjujalle kausi oli mollivoittoinen. 36 pelattua peliä, PMK 3.29 ja torjuntaprosentti heikohko, 91.1%. "Optimus Primen" sopimus loppui tähän kauteen, ja on ilmeisesti lähtökuopissa -mahdollisesti suuntaamassa kotiprovinssiinsa Winnipeg Jetsin riveihin.

Jonathan Bernier                55p  pmk 2.68  92.3%
Ajoittain varsin mallikkaasti pelannut ja ensimmäistä kertaa urallaan kunnolla NHL:ssä vastuuta saanut Bernier oli kelpo haku Losista. Teki silloin tällöin hazardi-virheitä, eikä aina pystynyt pitämään tasoaan, tai ottamaan joukkuetta reppuselkäänsä. Sopimusta vuosi jäljellä, tuskin on Torontosta mihinkään lähdössä ja hyvä niin. Statsit koko kauden haparoineen puolustuksen takana ihan hyvää tasoa.

Drew MacIntyre                  2p  pmk 2.53  92.2%
Kolmekymppinen AHL-veteraani pääsi pelaamaan puolitoista peliä runkosarjan lopulla, kun haaveet play-off-paikasta eivät olleet enää realistisia, Bernierin loukkaannuttua, eikä Carlyle halunnut antaa Reimerille merkityksettömissä peleissä vastuuta. Ei huono esiintyminen, toivottavasti pysyy ensi kaudella farmissa. Kelpaa hyvin kolmosveskariksi.

Puolustus:
Monta "ihan sympaattista" pelaajaa, mutta ei se vaan toiminut, ei alkuunkaan. Omalla-alueella vastustajan perässä roikkumista, hyökkäyssinisellä junnumaisia kiekon menetyksiä. Itse uskon, että jämäkkä puolustus ja hyvä maalivahtipeli on avain onneen, mutta tällaista kapteeni Dion Phaneufin johtamaa Leafs-puolustusta en halua nähdä enää koskaan. Tällä osastolla on tapahduttava joko taktista tai rakenteellista muutosta, maalivahdit jäivät monesti aivan liian yksin.

Dion Phaneuf (C)                 80p  8+23 = 31  144pim  +/- 2
Mitähän tästä kaverista oikein sanoisi. Yliarvostettu, vaikka pystyy pelaamaan hyvällä tasolla -paremmalla mitä viime vuodet. On osoittanut sen. Ei absoluuttisesti fanien inhokki, muttei myöskään suosikki. Eritoten Leafsissa kapteenin olisi parempi olla fanien suosiossa. Jatkaa kapteenina seuraavat seitsemän (7) kautta, tienaten taskurahaa 6.5m/kausi. Se on pitkä aika Leafs-faneille sietää, ellei kaupata muualle tai sopimusta osteta ulos. Yritti liikaa viime kaudella, siitä seurauksena kamalia vihreitä ja 144 jäähyminuuttia. Pisteitä sentään kertyi kohtalaisesti ja +/- tilastokin jollain ilveellä pari pykälää plussalla. Toivottavasti Shanahan saa miehen asennetta muutettua.

Cody Franson                       79p  5+28 = 32  30pim  +/- -20
Oma suosikki puolustajista toissakaudella, mutta viime kausi oli aika hirveä. Peruspakki, jonka aiemmat kaudet puolustussuuntaan olleet aika stabiileja, tällä kaudella hyytävä +/- -lukema -20. No, teki siinä sivussa kuitenkin uran piste-ennätyksen. Sopimus päättyy tähän kauteen, ikävä sanoa mutta toivottavasti ei jatka. En oikein nää käyttöä katastrofikauden jälkeen, vaikka onkin pakiston ainut oikealta laukova puolustaja.

Tim Gleason                          39p  1+4 = 5  55pim  +/- -15
Hankittiin Carolinasta kesken kauden vahvistamaan puolustusjoukkoja. Pelasi ihan kohtalaisesti, vaikka tehotilasto aika kylmä. Sopimus kattaa vielä ensi kauden. Cap hit 4m vähän suolainen. Liian kallis farmiin työnnettäväksi. Kolmospariin tai vaihdossa toiseen seuraan.

Jake Gardiner                      80p  10+21 = 31 19pim  +/- -3
23-vuotias kiekollinen jenkki pelasi jälleen hyvän kauden pakistossa. Teholukema ei huono, mutta välillä turhan hazardeja ratkaisuja kiekon kanssa. Onko potentiaalia ykkös-ylivoimaan? Voisi käyttää huikeaa lyöntilaukaustaan enemmänkin. Sopimus loppuu tähän kauteen, toivottavasti saa jatkoa.

Morgan Rielly                     73p  2+25 = 27  12pim  +/- -13
Kovat on organisaation odotukset -94 syntyneelle lupaukselle. Seuran oma ykköskierroksen varaus parin vuoden takaa, itse odotan vielä parempaa peliä puolustussuuntaan. Myös fyysisesti vielä raakile. Nyt hyvä treenikausi alle ja syksyllä rohkeasti vastuuta.

Carl Gunnarsson                80p  3+14 = 17 34pim  +/- 12
Ruotsalaiselta hyvä kausi, pelasi enimmäkseen Phaneufin parina ykkösparissa. Paras teholukema koko joukkueesta. Kova blokkailemaan vetoja, sopimusta vuosi jäljellä.

Paul Ranger                        53p  6+8 = 14  36pim +/- -1
Kokenut pakki palasi NHL:ään kahden vuoden pelaamattomuuden jälkeen, toissakausi meni farmin puolella Marliesissa. Sopimus päättyy, mutta jatkoa voisi tarjota, varsinkin kun palkkapyyntö tuskin on kovinkaan iso eikä farmissa pelaaminen liene ongelma.

Hyökkäys:
Hyökkäystehot lepäsivät lähinnä kahden kentän varassa. Isoon vaihtuvuuteen noiden kahden kentän osalta en usko, mutta leveyttä olisi saatava lisää. Jos ja kun loukkaantumisia tulee, pitäisi ensi kaudella olla laadukkaampia pelaajia ottamassa vastuuta.

Phil Kessel                         82p  37+43 = 80  27pim +/- -5
Joukkueen paras pelaaja pelasi jälleen kerran huippukauden. Yhden kauden pidempi sopimus mitä Phaneufilla, tienaa 5.4miljoonaa taalaa kaudelta. Ei kuulosta edes paljolta pelaajalle, joka ollut lähellä rikkoa 40 maalin rajan useamman kerran urallaan. Ei ole kärsinyt pahemmin loukkaantumisista. Hyytyi loppukaudesta, niin kuin moni muukin pelaaja. Mittaamattoman tärkeä palanen myös ensi kaudella.

James van Riemsdyk          80p  30+31 = 61  50pim +/- -9
Laittoi piste-ennätyksensä parilla kymmenellä pisteellä uusiksi. Viiletti vasenta laitaa Kesselin ja Tyler Bozakin ketjussa. Monella tapaa samanlainen nappikausi mitä Kesselillä; Torontossa onnistuminen poiki paikan Olympialaisiin ja siellä tähtipaitojen tärkeimpiä pelaajia. Palkinto jäi saamatta, bensa loppui olympialaisten jälkeen pahemman kerran.

Tyler Bozak                      58p  19+30 = 49  14pim +/- 2
Bozie missasi parikymmentä peliä loukkaantumisen takia, mutta osoitti että pystyy kantamaan ykkössenterin viittaa. Ratkaisi Winter Classicin Red Wingsiä vastaan Uudenvuodenpäivänä.

Nazem Kadri                    78p  20+30 = 50  67pim  +/- -11
Yksi pelaaja lisää, joka teki oman piste-ennätyksensä. Teki kakkossentterinä muutaman kauniin soolomaalin pehmeillä käsillään, mutta syytetty joskus ylimielisyydestä ja flegmaattiseksi omalla alueella. Huhuiltiin siirtyvän loppukaudesta Vancouveriin, mutta pysyi Torontossa. Toivottavasti ei siirry jatkossakaan. Sopimusta kausi jäljellä.

Joffrey Lupul                  69p  22+22 = 44  44pim  +/- -15
Koskakohan tämä herra pysyisi koossa koko kauden? Ei toki ollut poissa kuin 13 peliä. Plus-miinus-tilasto pahiten miinuksella kahden kärkiketjun pelaajista. Sopimusta muutama vuosi jäljellä, meneekö rikki ensi kaudella? Kunnossa pysyessään kuitenkin kelpo pistenikkari.

Mason Raymond           82p  19+26 = 45  45pim  +/- -6
Tuli Vancouverista jollain ilveellä hirveän halvalla, jo ennen kauden alkua puhuttiin ryöstöstä mutta olisi pystynyt parempaan. Ei siis huono kausi, mutta tarjotaanko jatkoa? Jos suostuu jäämään halvalla, ei samantasoista laituria todennäköisesti saa halvemmalla mistään. Miälenkiintone tapaus.

David Clarkson           60p  5+6 = 11  93pim  +/- -14
Odotettiin suuria, kun oman kaupungin mies palasi takaisin Kanadaan. Mitä jäi käteen? Ylipalkattu, pisteiden tekoon pystymätön, kiukutteleva sälli, joka pilasi kautensa jo harjoituspelissä sattuneen episodin ja sitä seuranneen 10 matsin pelikiellon takia. Taisi mennä lataus yli? Karu fakta on, että sopimus kattaa seuraavat 7 kautta. Toivottavasti kesällä tapahtuisi jotain.

Nikolai Kulemin         70p  9+11 = 20  24pim  +/- -4
Koko NHL-ura Leafsissa, sopimus päättyy tähän kauteen. En usko enkä toivo jatkoa. Vaikka piste-ennätys melkein 60 pinnaa, on ura ollut alamäkeä viime vuodet. Treidissä siirto johonkin muualle ja pari pelaajaa vaihtokaupassa laajentamaan rinkiä?

Dave Bolland             23p  8+4 = 12  24pim  +/- -1
Hankittiin Chicagosta 3-ketjuun sentteriksi, mutta paha akillesjänne-loukkaantuminen pilasi kauden. Yksi hyökkäyksen kysymysmerkeistä; jos tarjotaan jatkoa, on palkkapyyntö varmasti nykyistä isompi, 4-5miljoonaa. Jos suostuisi jäämään halvemmalla, olisi loistava kahden-suunnan-sentteri.

Jay McClement       81p  4+6  = 10  32pim  +/-  -8
Pelasi lähinnä 3. tai 4. ketjussa Bollandin loukkaannuttua. Sopimus katkolla. Hyvä aloittaja ja av-pelaaja, voisi mennä nelosen keskellä, jos suostuu jäämään halvalla pieneen rooliin.

Troy Bodie              47p  3+7 = 10  26pim  +/- 6
Telaketju-pelaajalle jatkoa. Tim Leiweke on anoppi, palkkapyyntökään ei luulisi olevan turhan iso. Looginen ratkaisu nelosen laitaan.

Peter Holland         39p  5+5 = 10  16pim +/- 1
Tuli kesken kauden Anaheimista. Ykköskierroksen varaus vuodelta 2009, voisi olla halpa ja kokeilunarvoinen ratkaisu 3-ketjun keskelle, jos Bolland ei saa jatkoa. Jos Bolland jatkaa, suostuuko kaksi-suuntaiseen-sopimukseen? Pelaa tällä hetkellä farmissa hyviä pudotuspelejä.

Colton Orr              54p  0+0 = 0 110pim +/- -3
Puhdas tappelija, ei muuta. Piste-ennätys huimat 6 pistettä jonkun vuoden takaa. Tiputti kauden ekassa matsissa George Parrosin pelottavan näköisesti -vaikka osin tahattomasti. Sopimusta vuosi jäljellä, ei mitään muuta käyttöä kuin tappelijana. En tosin ihmettelisi, vaikka jatkaisi.

Lisäksi joukkueessa pelasi sellaisia pelaajia kuin Jerred Smithson, Frazen McLaren, David Broll, Josh Leivo, Jerry D'Amigo..
-----------------------------------------------------------------------
Ensi kauden kokoonpano?

Maalivahti-tilanne on mielenkiintoinen. En usko Reimerin saavan jatkoa, varsinkaan kun Carlyle jatkaa. Kuka hankittaisiin korvaajaksi? Bernier ei ole aivan liigan kärkiveskareita, kakkosmaalivahdin olisi parempi olla sellainen, jonka voi huoletta heittää maaliin. Lähetäänkö hakemaan kokeneempaa osastoa (Al Montoya, Jonas Gustavsson, Chad Johnson) vai vedetäänkö pienellä riskillä ja saada nuorta talenttia puhkeamaan kukkaan (Philipp Grubauer, Petr Mrazek, Kevin Poulin)? Pitäydytäänkö sittenkin Reimerissä? Ei kiitos kaiken maailman kiertolais- devandubnykeille. Nuoret Antoine Bibeau, Christopher Gibson ja Garreth Sparks tarvitsevat enemmän miesten pelejä alle farmissa.

Puolustukseen on tultava muutoksia, piste. Fransonin tilalle voisi harkita Dan Boylea, jonka kanssa San Jose ei halunnut jatkaa, mutta onko liian kallis? Toisi myös johtajuutta ja kokemusta takalinjoille, kun Phaneufilta tuo ensimmäinen ei oikein onnistu. Irtoaisiko Bostonista Matt Bartkowski?  Farmissa koko kauden pelanneet Korbinian Holzer ja Petter Granberg ovat vuoden kokeneempia. Molemmat voisivat tuoda jämäkkyyttä takalinjoille, mutta riittääkö taso? Ehkei vielä. TJ Brennan on mättänyt mielettömiä pistemääriä farmissa, muttei osaa raporttien mukaan puolustaa.

Hyökkäyksessäkin tapahtunee jonkinlaista liikettä. Mitä enemmän pohdin, sitä enemmän nousee kysymysmerkkejä. Raymondille näyttäisin joko ovea, tai vain vähän hinnakkaampaa sopimusta, mikä oli tällä kaudella. Kakkosen laitaan voisi yrittää saada varman pisteiden tekijän, epätasainen Raymond ei siihen rooliin ole riittävä. Clarksonin kautta voi melkein verrata Buffalo Sabresin Ville Leinon kauteen. Itseäni etoo ajatus sekä noin kalliin sopimuksen ulosostosta, mutta myös Clarksonin jatkosta floppi-kauden jälkeen. Eiköhän tuo kuitenkin jatka, mieluiten kolmosessa rikkovassa roolissa.

Paljon on ollut puhetta Leo Komarovista. Fanit tykästyi vuosi takaperin ja varmasti ottaisivat takaisin. Suostuisiko tulemaan pieneen rooliin? Tuskin, mutta 2-ketjuun en myöskään ottaisi. Jerry D'Amigo ansaitsee vihdoin kunnon näyttöpaikan kolmosessa, farmissa jälki ollut hyvää. Yhteispeli voisi toimia Hollandin kanssa. Neloseen heittäisin pieneen rooliin Bodien ja McClementin lisäksi Marliesista jonkun nuoren kaverin, jolta voisi odottaa silloin tällöin pisteitä, ja tuurata jopa pieniä loukkaantumisia ylemmissä ketjuissa. Josh Leivo?

Valmiina se voisi olla jotain tällaista:

MV:
Bernier
"Johnson"
MacIntyre

Puolustus:
Phaneuf--Gunnarsson
Rielly--"Bartkowski"/"Boyle"
Gardiner--Gleason
+
Ranger
Holzer
Granberg

Hyökkäys:
JVR--Bozak--Kessel
Lupul--Kadri--"Moulson"
Clarkson--Bolland/Holland--D'Amigo/Raymond
Bodie--McClement--"Leivo"/Orr

Siinäpä jotain fantasiointia ensi kauden kuvioista. Kyllä tässä tulee mielenkiintoinen kesä. Miten jälleen rakennus alkaa toimimaan, vaikkei ole realistista odottaa mestaruutta vielä moneen vuoteen. Jäävätkö Shanahanin puheet vain sanoiksi? Ketä tulee, ketä jää? Kuka varataan Philadelphiassa draftissa numerolla kahdeksan? Kauden alkuun on n. viisi kuukautta, silly season alkakoon!

BB #1 - The Works (Burger Battle)

Kunnolliset hampurilaisiin orientoituneet ravintolat ovat Suomessa aika harvassa. (Etelän metropoleissa asuvat saattavat nauraa tälle väitteelle, pahoittelut jos olen väärässä.) Hampurilainen ei ole pikaruoka-rankingissani korkealla, Suomessa nauttimani burgerit ovat olleet joko kahden ison ketjun tusinatavaraa, tai sitten kotigrillissä valmistettuja. Tällä puolen merta nuo kunnon hampurilaispaikat ovat -kas vain- hivenen useammassa, Hamiltonistakin löytyy toki muutamia. Siispä ajattelin elävöittää vähän blogia (leikkiä jotain Nyt-liitteen ruokakriitikkoa) ja laittaa pienen battlen pystyyn kahden paikan välille -tästä tulee ensimmäinen osa!

The Works on kanadalainen kovemman tason burger bistro- ketju. Ravintoloita löytyy suunnilleen 30, joista kaikki yhtä lukuunottamatta ovat Ontariossa. Hamiltonin yksikkö sijaitsee aivan ydinkeskustassa, toisella kaupungin pääkaduista.

Perjantaina salitreenin jälkeen suunnistin päivälliselle. Paikalla itseni lisäksi n. 15-25 asiakasta, eli joku muukin oli hoksannut lähteä perjantai-päivälliselle burgerpaikkaan. Ruokalistalta löytyi muutama alkuruoka, poutinea, pari salaattia ja muutama kana-sandwich (en tässä kontekstissa käytä sanaa 'voileipä', tuntuu hölmöltä..) Hampurilainen rakennettiin oman mielen mukaan niin kuin useissa pikaruokaloissa on nykyään tapana (vrt. esim. Subway).

Vaihe 1. Valitset n. 40:stä valmiista vaihtoehdosta perustan burgerillesi (omassa vuohenjuustoa, pinaattia ja paprikaa). Sen jälkeen aika valita lisää täytteitä -lihatäyte kuului hintaan, itse otin kanadalaisen 100% täyslihapihvin. Maksulliset täytteet oli jaettu kahteen ryhmään hinnan mukaan vähän dollarin molemmin puolin. Valinnanvaraa oli ja tavaraa riitti aina cheddar-juustosta päärynään ja banaaniin. Itse otin oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja avokadoa.

Vaihe 2. Kuoret luomuksellesi. Vaalea, täysvehnä, talon oma leipä.. Itse menin perinteisellä eli vaalealla.

Vaihe 3. Valitse kuudesta vaihtoehdosta annokseesi lisäkettä, itse menin perus ranskalaisilla. Bataatti-ranskalaisia ei ihme kyllä ollut saatavilla, ne ovat täällä päin tosi suosittuja -eivät kyllä omia suosikkeja.

Listalla näytti olevan myös muutama jälkiruoka, valikoima useamman tunnin kestävälle lounaalle sekä kaupungille tehdyt omat nimikko-annokset, esim. "Tigertown Triumph" (Hamilton Tigercats jenkkifutis-joukkue) ja "Steeltown Sizzler". Myös muutaman dollarin kalliimpi hirvenlihapihvi pisti silmään.

Juomaksi colaa, joka tulikin erikoisemmassa astiassa.

Annoskin tuli melko nopeasti, 20min odottelu ei perjantai-iltapäivänä ole yhtään paha, vaikkei aivan ruuhka-aika vielä ollutkaan. Ranskalaisia oli ainakin ihan hyvän kokoinen kulho. Niitä pystyi hyvillä mielin popsimaan oman aikansa. Sopivan jämäköitä ja osa mukavan rapeita, suolaakaan ei ollut liikaa, eli Heinziä pystyi laittamaan vähän kuorrutteeksi. Mäkkärin tai Hesen tekeleistä ei voi puhua samassa lauseessa..

Sitten itse illan päätähteen. Ulkomuoto ja ensimmäiset haukkauset vakuuttivat, kunnes jokin alkoi epäilyttämään. Pihvi? Ei. Pahvinen leivän maku? Ei. Burgerista puuttui jotain oleellista, tietynlainen yllätyksellisyys joka räjäyttää makuhermot. Ehkä olisi pitänyt pyytää siivu cheddaria tai majoneesia. Kenties jalapeñoja tai olla uhkarohkea ja kokeilla päärynää. Vuohenjuustokin olisi saanut olla vähän voimakkaampaa.

Tehdään yhteenveto. Paljoa ei pahaa sanottavaa löydy, kaikki perusasiat kunnossa; sijainti loistava, auki jokapäivä lounasajasta melkein puolille öin, henkilökuntaa riittävästi ja sekin oli tosi ystävällistä ja tilaa riitti useammalekin syöjälle. Hintataso ei pääruokien välillä heitellyt paljoa, keskiarvoksi voisi sanoa 13 dollaria, eli kun tuohon heittää mukaan muutaman maksullisen lisätäytteen, on lasku verot mukaan lisättynä aterian päätteeksi 20 dollarin paikkeilla, ellei sitten himoitse alkupalaa tai jälkiruokaa. Ei siis todellakaan paha hinta.  Eniten miinusta annan itselleni puolitiehen jääneistä täytevalinnoistani. Joku olisi saattanut kaivata veistä, kun haarukkakin oli kerta laitettu tarjolle. No, kysymällähän tuon olisi saanut mutta itse pärjäsin ilman.

Tulin ruokituksi, ei mitään pahaa sanottavaa, mutten myöskään kulkenut taivaassa kun poistuin paikalta. Rafla ansaitsee kuitenkin ehdottomasti uusintakäynnin -ja tarjoilija olisi ansainnut tippiä mutta pääsi jostain syystä unohtumaan. :)
Kilpailijasta arvio ehkä jo viikon päästä -pysy siis kuulolla jos kiinnosti!

Kesää kohti

Hyvää kevään alkua koleasta "Hammerista"! Sääkatsaus postauksen alkuun on tullut tylsällä tavalla melkein säännöksi -sää ollut jo useamman päivän viileähkö ja tuulinen, mutta vihreää puissa alkaa olemaan ihan mukavasti, eli kyllä se kesä sieltä tulee. Kai.

Aloitan tällä kertaa kertomalla yhdellä uniikeimmista kokemuksista joka tuli koettua muutama viikko sitten. Sukulaiseni Torontosta kutsuivat minut juutalaiseen perinteeseen kuuluvalle Passover-päivälliselle (http://fi.wikipedia.org/wiki/Pesah). Mielenkiintoisten, (joskin piinaavien ja pääosin happamalta maistuvan) alkurituaalien jälkeen oli aika todellakin runsaan ja herkullisen aterian. Rituaalien aikana mm. kohottamatonta leipää, retiisiä ja tuoretta piparjuurta, itse aterialla alkukeiton lisäksi lammasta, kanaa, kalaa, salaattia, ruusukaalia, perunoita.. Mitä vielä? Jälkiruoka tottakai. Kiitos vielä kerran Anun porukoille kutsusta!

Tuosta pari viikkoa ja aika ihan oikean pääsiäisen. Host-isäni ukki on alunperin Itävallasta kotoisin, saimme muutamaksi päiväksi tämän sukulaisia Itävallasta pääsiäisen yli vieraaksi ja vihdoin tehtiin retki Niagara Fallseille, siis mentiin ihan tarkoituksella katsomaan niitä. Sää oli tosi mukava ja lämmin noiden päivien ajan. Mennessä käytiin tutkimassa muutamia viinitiloja joita täällä todellakin on paljon. Varmasti päälle 20 viinitilaa melko pienellä alueella. No joo, kysyin yhdeltä omistajalta että onko kanadalainen viini maailmalla mitenkään tunnettua -ei ole. Siitä huolimatta ei se mikään harrastus täällä ole, vaan ihan isoa bisnestä.

Samana ja seuraavana päivänä upeassa auringon paisteessa tein pari reissua aivan vesiputousten viereen, viime kerralla siitä kun ei tullut mitään sääolojen takia. Tarvinneeko noita sen kummemmin esitellä, kuvat puhukoon puolestaan. Puolet putouksista Usan puolella, puolet Kanadan puolella. Usein kun jenkkilä on se turistirysä ja omaan makuun turhan kaupallinen mesta, on fallseilla toisinpäin. Kanadan puolella on kaikki hotellit, ravintolat, casinot ja matkamuistomyymälät turisteineen. Host-äitini manasi vähän Ontarion hallituksen haluttomuutta panostaa enemmän alueeseen, kaikki on vähän halvan näköistä, ruoka sekundatasoa jne. Toisaalta kun turisteja lappaa alvariinsa niin mikäs siinä. Loppu pääsiäiseen kuului mm. ribsien grillausta takapihalla.

Pääsiäisateria tuli syötyä Hamilton Clubilla, yksityisklubi kaupungin keskustassa. Olihan se pöytä koreana ja vaikka minkälaista herkkua oli tarjolla. Joskus syksyllä kerroin visiitistäni tuon klubin keittiöön, pari päivää sitten tein uuden vierailun ja otin tällä kertaa kuvatkin.

Viikko sitten oli aika piirimme toiseksi viimeisen vaihtari-kokoontumisen. Tällä kertaa tavattiin Jamestownissa, Buffalosta 1.5h etelään. Pikkukaupunki kyseessä, 30 000 asukasta eikä kovinkaan mieleenjäävä tai mistään tunnettu. Aika rento viikonloppu oli meille täällä vaihdossa oleville, paljoa ei ohjelmaa ollut, mutta oli kyllä tosi mukava tavata kavereita pitkästä aikaa -joitakin heistä viimeksi nähnyt joulukuussa.

Yksi ohjelmanumero oli muutaman tunnin kiertoajelu Amisch-yhteisössä ja heidän elämäntyyliin tutustuminen. Wikipediasta voitte lukea enemmän, mutta nämä ihmiset viettävät hyvin uniikkia elämää. Uskonto on näiden ihmisten arjessa ihan keskiössä, ruumiillista työtä pelloilla jne. tehdään seitsemänä päivänä viikossa (sähköä, juoksevaa vettä tai autoja ei käytetä), kuulemma yksi peseytyminen viikossa, vakuutuksia ei juurikaan ole mutta veroja sentään maksavat. Olihan se tietysti jännää nähdä että tuollakin tavalla voi elää, pidemmän päälle alkoi kyllästyttää bussissa jalat koukussa istuminen.

Tällaista tällä kertaa. Vähän vajaat 50 päivää jäljellä ennen kuin matka halki Kanadan starttaa, sitä kohti siis!

Edit. 11.5.-14
Päätin laittaa vähän lisäystä jo tarpeeksi pitkälle tekstille.

Suomi, koti, perhe ja kaverit ovat pyörineet mielessä enemmän jo useamman viikon. Olen huomannut, että odotan kotiin lähtöä jo aika kovasti. Kyse ei ole siitä, ettenkö viihtyisi täällä, tai siitä, ettenkö pitäisi nykyisestä perheestäni. Ei ole ikävä juhannusta eikä Suvivirttä. Kun on enää 78 päivää jäljellä (reilut kaksi kuukautta), väkisinkin alkaa suuntaamaan katseet kohti tulevaa, kohta on aika aloittaa se "normaalielämä" alusta ja jatkaa siitä mihin viime elokuussa jäin. Aika ottaa seuraavat askeleet elämässä.

Uskokaa tai älkää, opiskelumotivaatio tulee syksyllä olemaan isompi kuin koskaan. Koulun penkkiin palaaminen ja lukion loppuun saattaminen ei tunnu niitä muutamaa jäljellä olevaa matikan kurssia lukuunottamatta yhtään hullummalta ajatukselta, kun tietää että siellä ne puurtamisen tulokset näkyvätkin jossain. Lounaankaan pakkaamista ei tarvitse stressata joka ilta!

---------------------------------------------------------------------

Vihkosesta seurattiin alkurituaaleja.

Kuvaajalle pitkä miinus! Kuvassa on retiisiä,
tuoretta piparjuurta ja matza-leipää.

Herkullinen alkusoppa.

Ja vielä herkullisempi pääruoka-lautanen.

Viinipeltoja, karun näköistä tähän aikaan vuodesta.

Amerikan puolen putoukset.

Kanadan puolen putoukset.

Kyllä tämä kuva kulki filtterin kautta,
sateenkaari kuitenkin ihan oikea.

Tämä on ihan Hamiltonista. Steel City- statuksesta
huolimatta tunnetaan kaupunki myös vesiputouksistaan.
City of waterfalls.

Yksinkertaisia olivat Amischien talot.

Eivät muka vietä P-Amerikassa Vappua.

Jännää oli päästä vierailemaan
ammattilaiskeittiössä. Ja melkoisen
hyvälaatuisessa vieläpä.

Kylmävarasto.

Rentoja kaveruksia!