Oi Suomi on..

Kysymyksiin vastaukset lopussa! Lisää saa edelleen laittaa milloin vaan. :)

96. Eihän se maalle ole kovinkaan paljoa, melko pieni lukema oikeastaan. Satanen paukkuu kuitenkin neljän vuoden päästä rikki. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun kynnyksellä on Suomi ja kaikki siihen liittyvä pyörinyt paljon mielessä. Enemmän on tullut flashbackeja päivittäisistä tai viikottaisista rutiineista ja niiden arvo on noussut aikalailla. Nämä perinteiset sauna, aurajuusto, lauantai-illan koti pizza, loton seuranta vaikka ilman riviä, pari kertaa lätkämatsissa käynti kuukaudessa, sunnuntai-illan vaisu mieliala, ruisleipä.. (listaa voisi jatkaa) tuntuvat aika kaukaisilta.

Voi kuulostaa hassulta, mutta tunnen itseni -samaan aikaan kun Kanadasta on muotoutumassa toinen kotimaani, ainakin melkein- enemmän suomalaiseksi kuin koskaan. Ei sillä, että jotenkin ylikorostaisin sitä tai toisin sitä jokaisen päivällisen yhteydessä ilmi. Kuitenkin, ettei nyt liian suomettamiseksi mene, toistan itseäni -tätä vuotta en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Kesällä ja loppukesästä kaikki oli sananmukaisesti vihreää, uutta ja hienoa. Syksy ja maisemat muuttuvat ankeammaksi kuitenkin näilläkin leveysasteilla. Tämä aika on usein sitä "ei niin mukavaa aikaa" vaihtarin elämässä, mutta mitä siitä? Kun heinä-elokuun vaihteessa palaan kotiin, fiilikset menevät ihan ylös alas. Varmasti jo aikaisemminkin ja kuukausia tuon jälkeen.

Jos nyt laittaisi lyhyesti muutaman kohokohdan parin viime viikon ajalta.
Viikko sitten hostäiti järjesti ihan huikean tapaamisen. The Hamilton Club on vuonna 1873 perustettu yksityisklubi, johon kuuluu 300 jäsentä, host-äitini yksi niistä. Klubilla on totta kai oma hieno tila ja ravintola keskustassa, johon jäsenet voivat tuoda vieraansa vaikka lounaalle. Pääsin torstaina iltapäiväksi keittiöön ja juttelemaan yhden kaupungin parhaimman kokin kanssa ja seurailemaan ravintolakeittiön toimintaa. Kerrassaan mielenkiintoinen päivä!

Tuolla samalla klubilla seurattiin Grey Cup- finaalia viime sunnuntaina. Eli kanadalaisen jalkapallon finaalia, jossa kaupungin joukkue pelasi. Aika ikävästi tuli pataan Tigercatseille, ei tunnelma kohonnut ihan niin korkealle kuin oli toiveissa.

Viikon päästä suunta rajan taakse Buffaloon piirini vaihtareiden get togetheriin!
-------------------------------------------------------
Aikaa ei kysymyksien esittämiseen kovinkaan paljoa ollut. Meinasin jo siirtää vastailun myöhemmälle, mutta pysyn sanojeni takana ja tässä nämä vastaukset. Kiitos kysymyksistä!

Olisi mukava kuulla tällaisia asioita: Hauskin? Kurjin? Yllättävin? Ihanin? kokemuksesi tähän mennessä Kanadassa?

-Hauskin juttu on varmaan tuo jääkiekon pelaaminen kahdesti viikkoon, joka viikko odotan seuraavaa kertaa innolla. Kurjinta varmaankin koulu, vaikka ihan täysillä en siihen jaksa panostaa. Järjestelmä on liian muodollinen. Koulusta lisää seuraavassa vastauksessa. Myös ihmisten suhtautuminen ruokaan on usein tosi ylimalkaista ja lapsellista. Sitä heitetään hukkaan ja paljon. Yllättävin? Tää on paha. Kuuma ja pitkälle jatkunut kesä tuli täytenä yllätyksenä. Ihanin yksittäinen juttu oli ehdottomasti pari viikkoa sitten, kun päätä oli särkenyt koko päivän ja menin koulun jälkeen kaupungille. Oli aikaa bussin lähtöön, joten kävin hakemassa todella halvan ja ison kahvin Tim Hortonsista, kanadalaisesta kahvilaketjusta. Tuo kahvila on tuonut paljon iloa muutenkin.

Syyslukukauden mittaisella kokemuksella Kanadasta ja siellä yhdestä koulusta, mitkä ovat sikäläisen ja täkäläisen koulun vahvuudet ja heikkoudet?

-Otan ensimmäisenä heikkoudet: Koulussa ärsyttää opettajien teitittely, välitunteja ei käytännössä ole, tuntien välillä on aikaa 5min. Lounastunti on sitten pidempi tauko ja itsellä on myös yksi vapaatunti. Suomesta tuttua täyttävää ja ilmaista koululounasta ei tietenkään ole, omat eväät vaan mukaan. Kansallislaulun kuunteleminen joka aamu on joskus ärsyttävää, joskus sen kuuntelee mielellään.

-Vahvuudet: Opetus on ainakin hyvälaatuista. Vaikka opettajien teitittely on ärsyttävää, on kuri tunneilla keskimäärin kovempaa mitä Suomessa, josta itse pidän. Jos tunnilla joku hössöttää omiaan, siihen puututaan herkemmin. Valinnaisuutta täällä tuntuu olevan enemmän, voin olla myös väärässä. Eikähän se välttämättä yleissivistyksen kannalta hyvä asia ole. :)

Vaikeaa löytää nyt Suomen omasta koulusta suurempia heikkouksia, koulukuljetus on täällä ilmaista, toisin kuin omalla kohdalla Suomessa. Kyllä tässä kouluvertailussa pisteet menee Suomeen!


Mitä ruokaan liittyvää haluaisit tuoda mukanasi Suomeen? Mitä olet kaivannut sinne ruokapöytään täältä?

-Ruokakulttuuri itsessäänhän ei ole niin mielenkiintoinen mitä se olisi vaikka Etelä-Amerikassa. Loppukesästä nuo paikalliset hedelmät, marjat ja vihannekset olivat ihan mielettömän hyviä, taisin siitä täälläkin hehkuttaa. Vaikka kotona ruoka on ollut täällä valtaosin erittäin maistuvaa, kyllä Suomen kotiruokaa kaipaa aika usein, kuin myös koululounasta. Myös noiden yllämainittujen ruisleivän ja aurajuuston lisäksi ainakin glögille olisi kysyntää näin joulun aikaan.

Onko koti-ikävä iskenyt? Jos, niin millaisessa tilanteessa?

-Ei varsinaisesti, vaikka viime aikoina on tullut mietittyä enemmän perhettä, kavereita ja kotoisia rutiineja. Joulun jälkeen ei todennäköisesti enää niin paljoa, sen jälkeen pitäisi kaavan mukaan tulla se "en halua Suomeen" -vaihe. Elämää Suomessa vuoden päästä tulee mietittyä aika paljon.

Mikä on ollut yllättävintä? Tunnistakkonää kulttuurishokin oireita? Ootko muuttunut?

-Yllättävimpään juttuun en keksi muuta kuin tuon kuuman sään loppukesästä, vaikka tiedän että se kuulostaa vähän tylsältä. Kulttuurishokkia oli alussa jonkun verran, mutta ei mitenkään järisyttävästi. Peittyi varmaan alkuinnostuksen alle. Olenko muuttunut? Sen huomaa varmaan parhaiten loppukesästä, kun palaan Suomeen. Mutta varmasti nyt on tullut jo jotain muutoksia, en vaan itse niitä huomaa.

Kysymyksiä tulemaan!

Nyt lienee hyvä hetki tällaiselle. Otan mallia muista vaihtareista, ja annan teille lukijoille mahdollisuuden kysyä minulta mitä vaan mikä liittyy tähän vuoteen, hakuprosessiin, elämään täällä, eroavaisuuksiin serkusten Suomen ja Kanadan välillä... Mitä vaan.

Pidempi kuulumisten kertominen tulee jokatapauksessa viimeistään ensi viikolla, mahdollisesti jo viikonloppuna. Jos kysymyksiä tippuu paljon ennen viikonloppua/alkuviikkoa, tulee vastaukset jo seuraavassa postauksessa, mutta jos kysymyksiä ei kuulu niin sitten tulee vain kuulumisia. Jos tulee samankaltainen kysymys useampaan kertaan mutta eri muodossa esitettynä, pyrin vähän yhdistelemään niitä ettei tarvitse useampaan otteeseen vastata samanlaiseen kysymykseen.

Kysymykset voi laittaa tuohon kommentointi-laatikkoon, mutta vastailen siis vasta seuraavassa postauksessa. Muistakaa ettei nimeä tarvitse kertoa kysymyksen yhteydessä, eikä huonoja kysymyksiä ole olemassa!

Fordin Toronto

100:n täällä vietetyn päivän raja meni rikki pari päivää sitten. Aika hankalaa on sisäistää se tosiseikka, että melkein kolmasosa vuodesta on nyt takana. Eikä ole vielä edes joulu, vaikka sitä kohti kovaavauhtia painetaankin. 

Remembrance day oli viime maanantaina. Sitä vietetään Kansainyhteisössä, mutta ehdottomasti näkyvimmin Kanadassa ja Australiassa. Suomessa vastaava juhlapäivä on Kaatuneitten muistopäivä, mutta täällä se(kin) on monin verroin isompi bisnes ja veteraanien muistamisen lisäksi se on ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivä. Oikeastaan koko edeltävä viikko on tuota showta, "poppyt" (suom. unikot) tulevat kauppoihin ja katujen varsille jo hyvissä ajoin. Niillä tarkoitetaan siis punaista muovikukkaa, joka kiinnitetään neulalla esim. paitaan/takkiin sydämen päälle.

Viime viikonloppu oli mitä luultavimmin yksi parhaista täällä tähän asti. Perjantaina illasta ulos syömään ja jo toinen onnistunut teatterireissu. Lauantaina hostperheen kanssa aamusella lähtö Torontoon ja turistiviikonloppu siellä startatkoon. Ihan alkuun käytiin pällistelemässä St. Lawrence Marketia, maailman parhaaksi rankattua kauppahallia. Helsingin kauppahalli oli muuten samassa rankingissa 7. ja paras Euroopassa(!) Valtava valikoima ihan kaikkea mahdollista strutsin lihasta aina suklaakekseihin. Siitä tavarat hotellille ja lähtö ROM:iin, Royal Ontario Museumiin. Hieno paikka sekin monine osastoineen. Illallinen osteriravintolassa, raakoja ostereita ensimmäistä kertaa elämässäni. Onhan se vähän erilaista.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen reilun 342 metrin korkeuteen, Toronton maamerkkiin, CN Toweriin. Maailman viidenneksi korkein vapaasti pystyssä oleva rakennus, jonka kokonaiskorkeus 553 metriä. Ei tuosta varmaan tarvinne muuta sanoa, huikeat oli maisemat ylhäällä. Sieltä viimeiseen ja odotetuimpaan etappiin Torontossa, Hockey Hall of Fameen. Huh, siellä olisi mennyt helposti koko päivä! Koko museota en edes kerinnyt kahlata läpi.

Rob Ford. Tuskin on Suomen medioissa nimi hirveästi pyörinyt, mutta täällä on ja ihan aiheesta. Toronton pormestari, joka myönsi kuin myönsikin alkukuusta käyttäneensä kokaiinia noin vuosi sitten -vahvassa humalassa. Aika paha imagotappio Ontarion pääkaupungille ja Kanadan suurimmalle kaupungille. Siitä ollaankin Hamiltonissa otettu ilo irti ja naureskeltu naapurikaupungille oikein kunnolla.

Vaikka Toronto on valtavan kokoinen miljoonakaupunki, ei se ole samalla tavalla ahdas ja täyteen tupattu kuin esim. New York, vaan avarampi ja miellyttävämpi. Jos sitä pitäisi parilla lauseella kuvailla, niin paljon on kulttuuria (museoita, baletti, ooppera), paljon laadukkaita ravintoloita, muutama urheiluseura joista kukaan ei ole viimeisten vuosien aikana hirveämmin menestynyt, mutta kaikki kotiottelut melkein aina täynnä, sekä suurimpien pankkien ja isojen yhtiöiden rakennuksia. Kuulostaa kyllä aika tylsän kliseiseltä ison kaupungin kuvailulta..

Siellä tullee vielä käytyä, yksi todennäköinen vierailu mutta sitäkin odotetumpi, on ensi kesänä, kun otan osaa vuoden huipentavaan Cross Canada Touriin. Reitti kulkee todennäköisesti kolmen viikon aikana itärannikolta, Prince Edwardin saarelta aina Vancouveriin saakka koluten matkan varrella idän isot kaupungit ja keski-Kanadan suomimaiset maisemat. Tuon kierroksen jälkeen koittaakin melko pian Atlantin ylitys ja mantereen vaihto.

Loppuun taas kuvat menneeltä viikolta, hyvää viikonloppua!

Näitä oli riittämiin
marraskuun ekalla
viikolla.

Museossa oli paikka esitellä
 pala suomalaista huippu arkkitehtuuria..

Korkealla tuli käytyä.

Värillisenä versiona.

Aito, ensimmäinen Stanley Cup- kannu, 1892.
Dominion Hockey Challenge Cup.

Replica Cup vuodelta -93, kopio siitä nykyään
käytössä olevasta, joka on tällä hetkellä
Chicagossa edustustehtävissä. 

Toronton kaupungintalo, Viljo Revellin suunnittelema. (1958)

Kaupunkilaiset käyneet jättämässä terveisensä Fordille
kaupungintalon aukiolla.

Trick or treat? & All Blacks

Marraskuu koitti, enkä ole edes kuullut puhuttavan lumesta. Ainiin, eipä sitä taida olla enää Suomessakaan?

Viime viikonloppuna oli piiri konferenssi Niagara Fallseilla. Perjantai-illasta sunnuntai-aamupäivään aika kului pääosin puheita kuunnellessa. Suurinosa niistä koski itse Rotary-järjestöä ja sitä, miten paljon tämä oma piirini tekee hyväntekeväisyystyötä. Kolmen vartin esitelmä tuberkuloosin ehkäisystä Meksikon ja Usan rajalla lauantai-iltana illallisen jälkeen oli todellista unilääkettä -kuten myös moni muu puhe-, mutta mahtui sinne pari oikeasti mielenkiintoistakin puhetta. Esim. kotimaassaan viikoksi kidnapatun miehen puhe oli tosi pysähdyttävä, vaikka kaverilla olikin koko ajan pilke silmäkulmassa ja yleisö remahti nauruun useammin kuin kahdesti.

Vapaa-aikaa ei ihan hirveästi ollut, muiden vaihtareiden kanssa tuli hengailtua lähinnä iltaisin. Lauantaina sitä oli pari tuntia myös päivällä, mutta sehän olikin sateisin, kylmin ja tuulisin päivä täällä. Putousten näkeminen "vierestä" jäi tällä kertaa itselläni näkemättä. Hotelli oli kuitenkin lähes kivenheiton päässä putouksisa, tuolta siellä näytti.

Näkymä hotellin ikkunasta.

Tuon lähemmäs en tällä kertaa päässyt,
tilaisuuksia tullee vielä.

Sunnuntaina kun oltiin palattu konferenssista, oli aika lähteä elämäni ensimmäisille Halloween-kutsuille kadun toiselle puolelle seuraavan isäntäperheeni luo. Ohjelmassa oli kurpitsan koverrusta, paljon erilaista syötävää ja illan päätteeksi heivattiin kurpitsat menemään katuamme alas. Kivaa oli! (Viikon loput kuvat alhaalla.)

Viikko menikin sitten koulun kanssa väkertäessä ja tuli siinä parit lätkäpelitkin pelailtua. Tuosta harrastuksesta nautin aivan suunnattomasti, mielettömän hienoa että saatiin asiat järjestymään ja tällanen kankeasti liikkuva kohtalaisen laukauksen omaava finski otettiin messiin. Kolmen pelin jälkeen ollaan otettu yksi voitto ja kahdesti pelattu tasuri. Niin, torstai-ilta eli oikea halloween-ilta meni ovea availlessa kun erilaisiin asuihin pukeutuneet lapset tulivat pyytämään karkkia meidän pääsiäisen tapaan -asian mukaisesti kysymällä heti alkuunsa "Trick or treat?".

Eilen lauantaina käytiin hostvanhempieni kanssa Rotaryklubini 100-vuotis juhlagaalassa. Ennen kun oltiin päästy sisään, ajattelin että sehän on taas perussettiä, muutama puhe, illallinen ja se on siinä, mutta ei suinkaan. Liput olivat maksaneet päälle 100 dollaria ja väkeä oli paikalla ehkä 250-300. Puheita oli tottakai ja hieno illallinen, mutta kun katsoin ohjelmavihkosta niin nimi Stephen Harper (Kanadan pääministeri) pomppasi silmille. Mr. Harper oli kirjoittanut klubilleni onnitteluviestin synttärijuhlan johdosta! Kävi myös ilmi, että klubimme on 4. Rotaryklubi Kanadassa ja 82. koko maailmassa.

Tänään oli sitten toisen Toronto-keikan vuoro. Ekana oli ohjelmassa lounas kiinalaisessa ravintolassa China Townissa. Olikin vähän erikoisempi lounaskokemus, tarjoilijat kiertelivät ympäri salia kärryineen, joissa oli erilaisia pienehköjä ruoka-annoksia. Tarjoilijat eivät paljoakaan puhuneet lontoota, eli pari kertaa ei oltu tosiaankaan varmoja että mitähän tämä on. Ei ole kiinalainen ruoka omaa suosikkiani tämän(kään) kerran jälkeen. Mielenkiintoinen kokemus silti.

Sitten kohti elämäni ensimmäistä rugbyottelua! Ystävyysottelu Kanada - Uusi-Seelanti oli kyseessä, moni varmasti tietää, että Uusi-Seelanti on rugbyn kotimaa ja maajoukkue maailman ehdotonta eliittiä. "All Blacks" lähti tähän peliin kakkosjoukkueella, Kanadalla oli heittää kentälle ykkösjoukkueensa. Pilvetön taivas, lämmintä +4 astetta, 24 566 katsojaa joka on isoin lukema Kanadan rugby-maajoukkueen pelissä ikinä ja yksi isoimmista rugby-katsojamääristä koskaan Pohjois-Amerikassa. Kanada aloitti pelin hyvin, sen jälkeen rupesi tulemaan pikkuvirheitä ja All Blacks meni menojaan. Lähdettiin 10 minuuttia ennen loppua, jottei juututtaisi ruuhkaan, Seelanti johti silloin 15-33.

Nyt kohti ensi viikkoa ja kylmenevää ja pimenevää talvea!
PS. Päivitystä saattaa olla tulossa parin videon muodossa melko pian, jos vaan onnistun ne tähän lisäämään.

Itse koin turvalliseksi kovertaa ihan
klassisen kurpitsan.

Siitä palanen Torontoa.

Lounaspöydässä oli vaikka sun mitä. Ruokajuomana teetä.

Maori All Blacks @ BMO Field, Toronto.