Oi Suomi on..

Kysymyksiin vastaukset lopussa! Lisää saa edelleen laittaa milloin vaan. :)

96. Eihän se maalle ole kovinkaan paljoa, melko pieni lukema oikeastaan. Satanen paukkuu kuitenkin neljän vuoden päästä rikki. Näin Itsenäisyyspäivän ja joulun kynnyksellä on Suomi ja kaikki siihen liittyvä pyörinyt paljon mielessä. Enemmän on tullut flashbackeja päivittäisistä tai viikottaisista rutiineista ja niiden arvo on noussut aikalailla. Nämä perinteiset sauna, aurajuusto, lauantai-illan koti pizza, loton seuranta vaikka ilman riviä, pari kertaa lätkämatsissa käynti kuukaudessa, sunnuntai-illan vaisu mieliala, ruisleipä.. (listaa voisi jatkaa) tuntuvat aika kaukaisilta.

Voi kuulostaa hassulta, mutta tunnen itseni -samaan aikaan kun Kanadasta on muotoutumassa toinen kotimaani, ainakin melkein- enemmän suomalaiseksi kuin koskaan. Ei sillä, että jotenkin ylikorostaisin sitä tai toisin sitä jokaisen päivällisen yhteydessä ilmi. Kuitenkin, ettei nyt liian suomettamiseksi mene, toistan itseäni -tätä vuotta en vaihtaisi mistään hinnasta pois. Kesällä ja loppukesästä kaikki oli sananmukaisesti vihreää, uutta ja hienoa. Syksy ja maisemat muuttuvat ankeammaksi kuitenkin näilläkin leveysasteilla. Tämä aika on usein sitä "ei niin mukavaa aikaa" vaihtarin elämässä, mutta mitä siitä? Kun heinä-elokuun vaihteessa palaan kotiin, fiilikset menevät ihan ylös alas. Varmasti jo aikaisemminkin ja kuukausia tuon jälkeen.

Jos nyt laittaisi lyhyesti muutaman kohokohdan parin viime viikon ajalta.
Viikko sitten hostäiti järjesti ihan huikean tapaamisen. The Hamilton Club on vuonna 1873 perustettu yksityisklubi, johon kuuluu 300 jäsentä, host-äitini yksi niistä. Klubilla on totta kai oma hieno tila ja ravintola keskustassa, johon jäsenet voivat tuoda vieraansa vaikka lounaalle. Pääsin torstaina iltapäiväksi keittiöön ja juttelemaan yhden kaupungin parhaimman kokin kanssa ja seurailemaan ravintolakeittiön toimintaa. Kerrassaan mielenkiintoinen päivä!

Tuolla samalla klubilla seurattiin Grey Cup- finaalia viime sunnuntaina. Eli kanadalaisen jalkapallon finaalia, jossa kaupungin joukkue pelasi. Aika ikävästi tuli pataan Tigercatseille, ei tunnelma kohonnut ihan niin korkealle kuin oli toiveissa.

Viikon päästä suunta rajan taakse Buffaloon piirini vaihtareiden get togetheriin!
-------------------------------------------------------
Aikaa ei kysymyksien esittämiseen kovinkaan paljoa ollut. Meinasin jo siirtää vastailun myöhemmälle, mutta pysyn sanojeni takana ja tässä nämä vastaukset. Kiitos kysymyksistä!

Olisi mukava kuulla tällaisia asioita: Hauskin? Kurjin? Yllättävin? Ihanin? kokemuksesi tähän mennessä Kanadassa?

-Hauskin juttu on varmaan tuo jääkiekon pelaaminen kahdesti viikkoon, joka viikko odotan seuraavaa kertaa innolla. Kurjinta varmaankin koulu, vaikka ihan täysillä en siihen jaksa panostaa. Järjestelmä on liian muodollinen. Koulusta lisää seuraavassa vastauksessa. Myös ihmisten suhtautuminen ruokaan on usein tosi ylimalkaista ja lapsellista. Sitä heitetään hukkaan ja paljon. Yllättävin? Tää on paha. Kuuma ja pitkälle jatkunut kesä tuli täytenä yllätyksenä. Ihanin yksittäinen juttu oli ehdottomasti pari viikkoa sitten, kun päätä oli särkenyt koko päivän ja menin koulun jälkeen kaupungille. Oli aikaa bussin lähtöön, joten kävin hakemassa todella halvan ja ison kahvin Tim Hortonsista, kanadalaisesta kahvilaketjusta. Tuo kahvila on tuonut paljon iloa muutenkin.

Syyslukukauden mittaisella kokemuksella Kanadasta ja siellä yhdestä koulusta, mitkä ovat sikäläisen ja täkäläisen koulun vahvuudet ja heikkoudet?

-Otan ensimmäisenä heikkoudet: Koulussa ärsyttää opettajien teitittely, välitunteja ei käytännössä ole, tuntien välillä on aikaa 5min. Lounastunti on sitten pidempi tauko ja itsellä on myös yksi vapaatunti. Suomesta tuttua täyttävää ja ilmaista koululounasta ei tietenkään ole, omat eväät vaan mukaan. Kansallislaulun kuunteleminen joka aamu on joskus ärsyttävää, joskus sen kuuntelee mielellään.

-Vahvuudet: Opetus on ainakin hyvälaatuista. Vaikka opettajien teitittely on ärsyttävää, on kuri tunneilla keskimäärin kovempaa mitä Suomessa, josta itse pidän. Jos tunnilla joku hössöttää omiaan, siihen puututaan herkemmin. Valinnaisuutta täällä tuntuu olevan enemmän, voin olla myös väärässä. Eikähän se välttämättä yleissivistyksen kannalta hyvä asia ole. :)

Vaikeaa löytää nyt Suomen omasta koulusta suurempia heikkouksia, koulukuljetus on täällä ilmaista, toisin kuin omalla kohdalla Suomessa. Kyllä tässä kouluvertailussa pisteet menee Suomeen!


Mitä ruokaan liittyvää haluaisit tuoda mukanasi Suomeen? Mitä olet kaivannut sinne ruokapöytään täältä?

-Ruokakulttuuri itsessäänhän ei ole niin mielenkiintoinen mitä se olisi vaikka Etelä-Amerikassa. Loppukesästä nuo paikalliset hedelmät, marjat ja vihannekset olivat ihan mielettömän hyviä, taisin siitä täälläkin hehkuttaa. Vaikka kotona ruoka on ollut täällä valtaosin erittäin maistuvaa, kyllä Suomen kotiruokaa kaipaa aika usein, kuin myös koululounasta. Myös noiden yllämainittujen ruisleivän ja aurajuuston lisäksi ainakin glögille olisi kysyntää näin joulun aikaan.

Onko koti-ikävä iskenyt? Jos, niin millaisessa tilanteessa?

-Ei varsinaisesti, vaikka viime aikoina on tullut mietittyä enemmän perhettä, kavereita ja kotoisia rutiineja. Joulun jälkeen ei todennäköisesti enää niin paljoa, sen jälkeen pitäisi kaavan mukaan tulla se "en halua Suomeen" -vaihe. Elämää Suomessa vuoden päästä tulee mietittyä aika paljon.

Mikä on ollut yllättävintä? Tunnistakkonää kulttuurishokin oireita? Ootko muuttunut?

-Yllättävimpään juttuun en keksi muuta kuin tuon kuuman sään loppukesästä, vaikka tiedän että se kuulostaa vähän tylsältä. Kulttuurishokkia oli alussa jonkun verran, mutta ei mitenkään järisyttävästi. Peittyi varmaan alkuinnostuksen alle. Olenko muuttunut? Sen huomaa varmaan parhaiten loppukesästä, kun palaan Suomeen. Mutta varmasti nyt on tullut jo jotain muutoksia, en vaan itse niitä huomaa.