100:n täällä vietetyn päivän raja meni rikki pari päivää sitten. Aika hankalaa on sisäistää se tosiseikka, että melkein kolmasosa vuodesta on nyt takana. Eikä ole vielä edes joulu, vaikka sitä kohti kovaavauhtia painetaankin.
Remembrance day oli viime maanantaina. Sitä vietetään Kansainyhteisössä, mutta ehdottomasti näkyvimmin Kanadassa ja Australiassa. Suomessa vastaava juhlapäivä on Kaatuneitten muistopäivä, mutta täällä se(kin) on monin verroin isompi bisnes ja veteraanien muistamisen lisäksi se on ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistopäivä. Oikeastaan koko edeltävä viikko on tuota showta, "poppyt" (suom. unikot) tulevat kauppoihin ja katujen varsille jo hyvissä ajoin. Niillä tarkoitetaan siis punaista muovikukkaa, joka kiinnitetään neulalla esim. paitaan/takkiin sydämen päälle.
Viime viikonloppu oli mitä luultavimmin yksi parhaista täällä tähän asti. Perjantaina illasta ulos syömään ja jo toinen onnistunut teatterireissu. Lauantaina hostperheen kanssa aamusella lähtö Torontoon ja turistiviikonloppu siellä startatkoon. Ihan alkuun käytiin pällistelemässä St. Lawrence Marketia, maailman parhaaksi rankattua kauppahallia. Helsingin kauppahalli oli muuten samassa rankingissa 7. ja paras Euroopassa(!) Valtava valikoima ihan kaikkea mahdollista strutsin lihasta aina suklaakekseihin. Siitä tavarat hotellille ja lähtö ROM:iin, Royal Ontario Museumiin. Hieno paikka sekin monine osastoineen. Illallinen osteriravintolassa, raakoja ostereita ensimmäistä kertaa elämässäni. Onhan se vähän erilaista.
Sunnuntaina aamiaisen jälkeen reilun 342 metrin korkeuteen, Toronton maamerkkiin, CN Toweriin. Maailman viidenneksi korkein vapaasti pystyssä oleva rakennus, jonka kokonaiskorkeus 553 metriä. Ei tuosta varmaan tarvinne muuta sanoa, huikeat oli maisemat ylhäällä. Sieltä viimeiseen ja odotetuimpaan etappiin Torontossa, Hockey Hall of Fameen. Huh, siellä olisi mennyt helposti koko päivä! Koko museota en edes kerinnyt kahlata läpi.
Rob Ford. Tuskin on Suomen medioissa nimi hirveästi pyörinyt, mutta täällä on ja ihan aiheesta. Toronton pormestari, joka myönsi kuin myönsikin alkukuusta käyttäneensä kokaiinia noin vuosi sitten -vahvassa humalassa. Aika paha imagotappio Ontarion pääkaupungille ja Kanadan suurimmalle kaupungille. Siitä ollaankin Hamiltonissa otettu ilo irti ja naureskeltu naapurikaupungille oikein kunnolla.
Vaikka Toronto on valtavan kokoinen miljoonakaupunki, ei se ole samalla tavalla ahdas ja täyteen tupattu kuin esim. New York, vaan avarampi ja miellyttävämpi. Jos sitä pitäisi parilla lauseella kuvailla, niin paljon on kulttuuria (museoita, baletti, ooppera), paljon laadukkaita ravintoloita, muutama urheiluseura joista kukaan ei ole viimeisten vuosien aikana hirveämmin menestynyt, mutta kaikki kotiottelut melkein aina täynnä, sekä suurimpien pankkien ja isojen yhtiöiden rakennuksia. Kuulostaa kyllä aika tylsän kliseiseltä ison kaupungin kuvailulta..
Siellä tullee vielä käytyä, yksi todennäköinen vierailu mutta sitäkin odotetumpi, on ensi kesänä, kun otan osaa vuoden huipentavaan Cross Canada Touriin. Reitti kulkee todennäköisesti kolmen viikon aikana itärannikolta, Prince Edwardin saarelta aina Vancouveriin saakka koluten matkan varrella idän isot kaupungit ja keski-Kanadan suomimaiset maisemat. Tuon kierroksen jälkeen koittaakin melko pian Atlantin ylitys ja mantereen vaihto.
Loppuun taas kuvat menneeltä viikolta, hyvää viikonloppua!
 |
| Näitä oli riittämiin marraskuun ekalla viikolla. |
 | ||||||||||||||||
Museossa oli paikka esitellä pala suomalaista huippu arkkitehtuuria..
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti