Kunnolliset hampurilaisiin orientoituneet ravintolat ovat Suomessa aika harvassa. (Etelän metropoleissa asuvat saattavat nauraa tälle väitteelle, pahoittelut jos olen väärässä.) Hampurilainen ei ole pikaruoka-rankingissani korkealla, Suomessa nauttimani burgerit ovat olleet joko kahden ison ketjun tusinatavaraa, tai sitten kotigrillissä valmistettuja. Tällä puolen merta nuo kunnon hampurilaispaikat ovat -kas vain- hivenen useammassa, Hamiltonistakin löytyy toki muutamia. Siispä ajattelin elävöittää vähän blogia (leikkiä jotain Nyt-liitteen ruokakriitikkoa) ja laittaa pienen battlen pystyyn kahden paikan välille -tästä tulee ensimmäinen osa!
The Works on kanadalainen kovemman tason burger bistro- ketju. Ravintoloita löytyy suunnilleen 30, joista kaikki yhtä lukuunottamatta ovat Ontariossa. Hamiltonin yksikkö sijaitsee aivan ydinkeskustassa, toisella kaupungin pääkaduista.
Perjantaina salitreenin jälkeen suunnistin päivälliselle. Paikalla itseni lisäksi n. 15-25 asiakasta, eli joku muukin oli hoksannut lähteä perjantai-päivälliselle burgerpaikkaan. Ruokalistalta löytyi muutama alkuruoka, poutinea, pari salaattia ja muutama kana-sandwich (en tässä kontekstissa käytä sanaa 'voileipä', tuntuu hölmöltä..) Hampurilainen rakennettiin oman mielen mukaan niin kuin useissa pikaruokaloissa on nykyään tapana (vrt. esim. Subway).
Vaihe 1. Valitset n. 40:stä valmiista vaihtoehdosta perustan burgerillesi (omassa vuohenjuustoa, pinaattia ja paprikaa). Sen jälkeen aika valita lisää täytteitä -lihatäyte kuului hintaan, itse otin kanadalaisen 100% täyslihapihvin. Maksulliset täytteet oli jaettu kahteen ryhmään hinnan mukaan vähän dollarin molemmin puolin. Valinnanvaraa oli ja tavaraa riitti aina cheddar-juustosta päärynään ja banaaniin. Itse otin oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja ja avokadoa.
Vaihe 2. Kuoret luomuksellesi. Vaalea, täysvehnä, talon oma leipä.. Itse menin perinteisellä eli vaalealla.
Vaihe 3. Valitse kuudesta vaihtoehdosta annokseesi lisäkettä, itse menin perus ranskalaisilla. Bataatti-ranskalaisia ei ihme kyllä ollut saatavilla, ne ovat täällä päin tosi suosittuja -eivät kyllä omia suosikkeja.
Listalla näytti olevan myös muutama jälkiruoka, valikoima useamman tunnin kestävälle lounaalle sekä kaupungille tehdyt omat nimikko-annokset, esim. "Tigertown Triumph" (Hamilton Tigercats jenkkifutis-joukkue) ja "Steeltown Sizzler". Myös muutaman dollarin kalliimpi hirvenlihapihvi pisti silmään.
Juomaksi colaa, joka tulikin erikoisemmassa astiassa.
Annoskin tuli melko nopeasti, 20min odottelu ei perjantai-iltapäivänä ole yhtään paha, vaikkei aivan ruuhka-aika vielä ollutkaan. Ranskalaisia oli ainakin ihan hyvän kokoinen kulho. Niitä pystyi hyvillä mielin popsimaan oman aikansa. Sopivan jämäköitä ja osa mukavan rapeita, suolaakaan ei ollut liikaa, eli Heinziä pystyi laittamaan vähän kuorrutteeksi. Mäkkärin tai Hesen tekeleistä ei voi puhua samassa lauseessa..
Sitten itse illan päätähteen. Ulkomuoto ja ensimmäiset haukkauset vakuuttivat, kunnes jokin alkoi epäilyttämään. Pihvi? Ei. Pahvinen leivän maku? Ei. Burgerista puuttui jotain oleellista, tietynlainen yllätyksellisyys joka räjäyttää makuhermot. Ehkä olisi pitänyt pyytää siivu cheddaria tai majoneesia. Kenties jalapeñoja tai olla uhkarohkea ja kokeilla päärynää. Vuohenjuustokin olisi saanut olla vähän voimakkaampaa.
Tehdään yhteenveto. Paljoa ei pahaa sanottavaa löydy, kaikki perusasiat kunnossa; sijainti loistava, auki jokapäivä lounasajasta melkein puolille öin, henkilökuntaa riittävästi ja sekin oli tosi ystävällistä ja tilaa riitti useammalekin syöjälle. Hintataso ei pääruokien välillä heitellyt paljoa, keskiarvoksi voisi sanoa 13 dollaria, eli kun tuohon heittää mukaan muutaman maksullisen lisätäytteen, on lasku verot mukaan lisättynä aterian päätteeksi 20 dollarin paikkeilla, ellei sitten himoitse alkupalaa tai jälkiruokaa. Ei siis todellakaan paha hinta. Eniten miinusta annan itselleni puolitiehen jääneistä täytevalinnoistani. Joku olisi saattanut kaivata veistä, kun haarukkakin oli kerta laitettu tarjolle. No, kysymällähän tuon olisi saanut mutta itse pärjäsin ilman.
Tulin ruokituksi, ei mitään pahaa sanottavaa, mutten myöskään kulkenut taivaassa kun poistuin paikalta. Rafla ansaitsee kuitenkin ehdottomasti uusintakäynnin -ja tarjoilija olisi ansainnut tippiä mutta pääsi jostain syystä unohtumaan. :)
Kilpailijasta arvio ehkä jo viikon päästä -pysy siis kuulolla jos kiinnosti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti