Kuten otsikosta käy ilmi, alkaa ensimmäiset merkit syksystä näkymään myös Eteläisessä Ontariossa. Lehdet alkaa vähitellen putoilemaan ja säät viilenemään. Okei, tänään ostettiin tuoreita mansikoita torilta ja viikko sitten sain kokea kaksi kenties elämäni kuuminta päivää. Mittari näytti jotain 33 celsiusta, mutta se yhdistettynä kosteusindeksiin tuntui kuin olisi ollut 41 astetta. Onneksi koulu on sentään ilmastoitu ja ulkona kävi pieni tuulenvire, muuten tilanne olisi ollut täysin kestämätön. Noita kahta päivää seurasikin sitten raivoisa ukkosmyrsky.
Syyskuisista marjoista puheenollen, en ole ehkä tarpeeksi hehkuttanut täkäläisten onnekkuutta vihanneksien/hedelmien suhteen. Ontariossa on kaikkea! Esim. Nektariineja, persikoita, viinirypäleitä, päärynöitä, totta kai omenoita ja sitä maissia. Useat vihannekset ovat paljon maukkaampia ja tuoreempia mitä Suomen vastaavat. Eikös yleinen stereotypia Kanadasta ole jotain "pelkkää havumetsää, kylmyyttä, lunta, hirviä ja karhuja kaikkialla.." Tämän keikan jälkeen voinen siis todeta, että tietyt osat Kanadasta ovat lähempänä Italiaa kuin Suomea.
Koulu on lähtenyt rullaamaan hyvin. Opettajien puhuttelu on sujunut toistaiseksi mukavasti, jännitin lievästi, muistanko käyttää näitä "Ms, Sir, Mr" -liitteitä, vain kerran on vararehtori joutunut huomauttamaan! Kolmesta kurssista kahdessa saan tehdä tosissaan töitä että pysyn mukana. Vaikeahkon ranskan opiskelu englanniksi on lievästi sanottuna haastavaa, eikä englannin tunnilla Romeon & Julian tavaaminen häviä paljoakaan haastavuudessaan ranskalle. Liikunnan kurssi on (kappas vaan) helpoin ja mukavin, kuntosalilla neljänä päivänä viikosta ja keskiviikkoisin terveystietoa.
Koulukyytisysteemiin tuli muutos, muutamana ensimmäisenä päivänä kuljin 2,5km matkan bussipysäkille, mutta kun se on kuulemma liian paljon, noutaa nykyisin taxi kotiovelta. Taxifirman pojat kuskaavat myös iltapäivällä pihaan saakka. Mitä tämä lysti maksaa? Ei mitään. Jos bussipysäkki on kauempana kuin 2km päässä kotoa, Ontarion hallitus tarjoaa kyydin.
Maahanmuuttajat ja eri kansallisuudet on asia, joita tiesin olevan täällä paljon jo ennen kun saavuin. Ja niitähän todellakin on. Se on mielestäni jopa hämmästyttävää ja näkyy aivan kaikkialla; koulussa, torilla, kaduilla.. Kahdella kolmesta tämän hetkisistä opettajistani on eurooppalainen sukunimi, kuin myös melkein kaikilla koulukavereillani.
Viime sunnuntaina kävin hostisäni siskon järjestämässä Telling tales- tapahtumassa, joka oli kirjallisuus"festivaali" johon kuuluisat kirjailijat tulivat kertomaan satuja. Eipä kuulosta kovinkaan kummoiselta? No, alue oli iso ja telttoja melkoisesti, kuin myös erinäistä muuta ohjelmaa. Kävijöitä odotettiin tulevan 7000 enkä usko että siitä ainakaan kovin paljoa jäätiin. Rotaryt oli yksi tapahtuman sponsoreista ja olin siellä eräänlaisena Rotaryn nuorisovaihtoedustajana.
Yksi iso haave on myös tapahtumassa, eilen käytiin viemässä ilmoittautumislomake jääkiekon House-liigaan. Kyseessä on siis liiga, joka on tarkoitettu lähinnä hauskanpitoon, eikä siellä pelaavilla ole mitään intressejä pelata tulevaisuudessa ammattilaisena, ainakaan vanhemmissa ikäluokissa. Silti pelataan viiden joukkueen liigaa, joka kestää lokakuusta aina maalis-huhtikuuhun ja joka vie kaksi iltaa viikosta. (Peli + treenit tai peli + peli). Tällainen systeemi on kyllä ihan uskomaton rikkaus, totta kai kilpaillaan mutta päällimmäisenä tarkoituksena on pitää hauskaa ja tarkoitettu niille jotka eivät unelmoi paikasta Nhl:ssä. Hostveli ja -sisko ensimmäisessä perheessä pelasivat jalkapalloa house-liigassa, ja ajattelin jo silloin että on kyllä hyvä systeemi. Nyt siis odottelen malttamattomana lokakuun puoliväliä, silloin pääsen n. 10 vuoden tauon jälkeen pelaamaan lätkää joukkueessa. :)
Iso kiitos tästä kuuluu klubiini kuuluvalle jäsenelle -joka on auttanut jo nyt valtavasti- ja on luvannut että voin yöpyä hänen perheen luona kun mulla on peli/harjoitukset, ne kun ovat aina 9-10 aikaan illasta ja sieltä hallille on paljon lyhyempi matka kuin nykyisestä kodistani. Tämän poika tulee pelaamaan myös kanssani samassa liigassa ja seuraava hostperheeni asuu myös aivan vastapäätä, eli asiat on todellakin järjestetty hienosti!
Vielä ennen hokisesongin alkua riittää odottelua syyskuun viimeisessä viikonlopussa, kun rotarypiirini kaikki vaihtarit kokoontuvat St. Catharinesiin -joka on n. tunnin ajomatkan päässä itään päin- ensimmäiselle orientaatioleirille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti