Tuli tuossa taas yksi etappi saavutettua, kun eka perheenvaihto tapahtui viikko sitten. Pienenä yllätyksenähän se tuli, kun luultiin counselorini kanssa että vaihto olisi vasta tällä viikolla. No, mikäs siinä sitten lähteä vähän lyhyemmällä varotusajalla.
Nykyinen kotini (noin jouluun saakka, jos ei muutoksia tule) sijaitsee Dundas- nimisellä 'paikkakunnalla', joka tosin ei ole itsenäinen vaan osa Hamiltonia, niin kuin Ancasterikin. Asukkaita -aina niin kovin luotettavan wikipedian mukaan- on lähes 25 000. Mutta tämä alue missä asun, on oikeastaan keskellä metsää ja Dundaksen keskustaan on matkaa varmaan 5km. Rauhallisuutta tuo isohko luonnonsuojelualue, jonka reunassa/keskellä tämä iso talo sijaitsee. (Kuvat luonnonsuojelualueesta ja talosta ensi kerralla.)
Talo on siis suuri ja vanha, ensimmäiset osat talosta rakennettiin 1700-luvun loppupuolella ja sen kyllä huomaa lattiasta kun astuu tiettyyn kohtaan. :) Hostisäni omistaa myös oman rakennusfirman, joka tekee käsittääkseni isoja rakennuksia ja niihin lähinnä perustuksia. Niin kuin talon, myös firman hän on perinyt aiemmilta sukupolvilta. Lisäksi perheeseen kuuluu siis äiti, joka on jonkun nettilehden päätoimittaja, hostveli 16v, hostsisko 13v, taloudenhoitaja, joka tosin asuu itse Torontossa päin ja ajaa sinne aina viikonloppuisin, koira ja neljä hevosta.
Luonnonsuojelualue on siis iso, joten sinne on ollut tilaa tehdä paljon pyöräilyreittejä. Yhtä sellaista pitkin tulen ehkä taittamaan osan koulumatkastani, kun se ensi viikolla alkaa. Pyöräily onkin täällä hurjan suosittua enkä ole nähnyt skoottereita/mopoja ikäisteni keskuudessa vielä ainuttakaan, enkä usko että tulen näkemäänkään. Hostveljeni ja hostisäni ovat todellisia pyöräilyintoilijoita. Hamiltonissa ei ole sallittua ajaa pyörällä jalkakäytävällä, vaan autokaistan vierellä on pyöräilijöille oma kaista. Muutama pyöräilyreissu on tullut jo tehtyä Hamiltoniin mm. hostveljen Willin ja tämän kaverin Willin kanssa tehtiin n. 22km reissu lauantaina. Upeat oli maisemat luonnonsuojelualueella, maastopyörä tuli todellakin tarpeeseen! Kavereilla oli asiaa myös pyöräkauppoihin (hostveli toteutti haaveensa ja rakensi oman pyörän) ja näyttivät samalla mm. Hamiltonin yliopiston kampusaluetta.
Alueen eläimistö on myös aika jännittävä. Sirkat sirittää täälläkin taukoamatta, karhuja ei tältä korkeudelta löydy, kuten ei myöskään myrkkykäärmeitä. Sen sijaan on pesukarhuja ja kojootteja(!) Luulin että noita jälkimmäisiä löytyy vain jostain Arizonasta tai Californiasta. Hirviä ei ilmeisesti ole, mutta peuroja sen sijaan ihan haitaksi asti. Jopa siinä määrin, että myöhemmin syksyllä niiden metsästys on suosittua. Erikoista siitä mielestäni tekee sen, että se tapahtuu jousipyssyillä tai varsijousilla. Kysyin hostisältäni, harrastaako hän metsästystä, koska olin aiemmin nähnyt jouskareita ja nuolia. Ei kuulemma harrasta vielä, koska haluaa hioa taitonsa ensin riittävän hyviksi.
Säällä on 'lesottava' vielä sen verran, että eilisen tajusin olleen ensimmäinen kunnollinen sade/ukkospäivä. Tänäänkin satoi illalla melko rankasti, päivällä oli 32 astetta ja uskomattoman trooppinen ilma.. Kosteusprosentti oli varmasti iso. Tätä ennen päivät ovat olleet enimmäkseen tosi aurinkoisia, paria poikkeusta lukuunottamatta. Kuulemma kylmyys ja pimeys tulee vasta marraskuussa, lokakuussakin voi olla vielä ihan mukavia päiviä.
Perheeni on ollut kyllä ihan mukava, mutta sopeutumisessa on mennyt vähän aikaa. Myös iso talo on aiheuttanut pientä hämmennystä. Taloudenhoitaja on myös tosi mukava. Tänään aamiaisella tulin keittiöön ja lähes ensimmäinen kysymys oli, mitä haluan aamiaiseksi. Olin kuullut toki tuon kysymyksen jo aiemminkin, mutta silloin tajusin että "Jaaha, tämä on ihan tapana tässä talossa." Kelpaa toki, aamiaisen jälkeen ei nimittäin jäänyt tippaakaan nälkä! Päivällinen on tässä taloudessa vieläkin järjestelmällisempi tapahtuma, mitä se oli ensimmäisessä perheessä. Ruokailu tapahtuu ruokasalissa, ison pöydän ääressä, hostisä istuu aina päässä ja aina ruokailun jälkeen on tarjolla teetä -usein myös jälkiruokaa. Ja aikaa on varattu runsaasti.
Tänään käytiin myös avaamassa pankkitili ja hankkimassa puhelinliittymä -vihdoin ja viimein. No jaa, eipä ole ollut toistaiseksi isompaa rahantarvetta tai puhelimen soitto/tekstiviesti ominaisuuksille käyttöä eli en halua kyseenalaistaa! Koulullakin käytiin ensimmäistä kertaa sisällä, kyllä se isolta vaikutti. Se oli ensimmäinen reaktio, kierrosta koulun sisällä ei keretty tekemään, aika meni rehtorin kanssa jutellessa. Asioita ei kyllä oikeastaan saatu sillä saralla edistettyä, jotain häikkää oli jossain maksujutussa, josta rehtori halusi olla varma, että tarvitaanko sitä.
Totta puhuen viimeisen viikon sisällä on ollut muutamia tylsähköjä hetkiä. Nyt on sellanen fiilis, että alkaa tapahtumaan, kun koulu alkaa ylihuomenna on ensimmäinen rotarykokous (jossa pitäisi jotain järkevää sanoakin isohkolle joukolle). Seuraavassa kattauksessa tulee kuvia ainakin talosta ja luonnonsuojelualueesta ja varmaankin ensimmäiset mietteet koulusta. Stay tuned, 'eh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti