Ancaster ja ensimmäinen viikko

Noniin, nyt on ensimmäinen viikko ja pari päivää takana. Vastaanotto oli -kuten viimeksi kerroin- mielettömän lämmin ja tunsin oloni todellakin tervetulleeksi. Perhe on tosi mukava, isä John ja äiti Nancy ovat olleet viikolla aika paljon töissä joten olen ollut melko paljon pikkuveljeni Bradleyn ja tämän kavereiden kanssa, jotka tosin ovat pari vuotta itseäni nuorempia. Ollaan mm. heitelty korista ja leikitty hippaa. (Joo, jälkimmäinen kuulostaa aika lapsekkaalta, mutta ihan hauskaa on ollut!) Isoveljeni Ryanin (joka myös on paljon hankkimassa rahaa yliopistoaikaa varten) kanssa olen pelannut paljon XBoxilla. Perheelläni on myös mukava uima-allas takapihalla, siinä tuli taas eilen uitua pari tuntia. Yllätyksekseni englantiani on kehuttu parikin kertaa, itse en ole siihen kyllä vielä tyytyväinen vaan onhan tässä aikaa oppia. Tiedä sitten onko kanadalaista kohteliaisuutta vai mitä..

Huoneeni (joka ei rajoitu pelkastaan tuohon) sijaitsee
kolmikerroksisen talon pohjalla.

Siitä yksi otos upeasta takapihasta.

Ja siinä toinen.

Viikko sitten oltiin viikonloppuna perheen mökillä Muskokassa Wooden Lake- nimisen isohkon järven rannalla, n. kolme tuntia pohjoiseen Hamiltonista. Siellä olikin porukkaa, kun Nancyn kaikki sisarukset perheineen viettivät kanssamme viikonlopun. Mikäs siinä, oikein mukavaa väkeä niin kuin poikkeuksetta lähes kaikki ihmiset täällä. Ohjelmassa oli mm. moottoriveneilyä, vähän purjeveneilyä (ekaa kertaa elämässäni!) ja hyvää ruokaa. Ja totta kai vastailua kysymyksiin Suomesta jne. :) Ensimmäistä kertaa sain myös paahdettuja vaahtokarkkeja muodossa, joista oikeasti tykkäsin. Järven rannalla oli muuten valtavasti kesämökkejä, oikein sellaista tyypillistä suomalaista maisemaa -saunaa lukuunottamatta.
Ancaster

Ancaster on siis alue jossa asun, ei ole enää itsenäinen paikka vaan liittyi osaksi Hamiltonia vuonna 2001. Hamiltonin keskustaan on täältä kuitenkin mentävä pieni pätkä moottoritietä, aikaa menee ehkä 15-20 minuuttia. Kuvittelin Ancasterin paljon pienemmäksi, mutta pääkatu on tosi vilkas ja asutus melko tiheää. John kertoikin, että missä vaan on tontti ja mahdollista rakentaa, niin sinnehän rakennetaan. Senpä takia alueen asukasluku on kasvanut viime vuosina valtavasti. Asukaslukua yritin parikin kertaa tiedustella, mutta kun eivät osanneet sanoa tarkkaa lukua, katsoin itse wikipediasta, 2006 vuonna näyttää olleen n. 33 000. Pääkatu on siis todella vilkkaasti liikennöity autoista ja rekoista, keskustassa on useampikin vähintään Prisman kokoinen kauppakeskus, mm. Walmart. Sitten löytyy ihan peruspalveluita ja isohko leffateatteri -Tim Hortonsia ja muutamaa ruokapaikkaa unohtamatta. Lisäksi Ancaster on aika laajalle ulottuva. Talo, jossa asun, sijaitsee lähellä keskustaa oikein mukavalla kadulla. Esim. tällä kadulla tiiliset omakotitalot on rakennettu ihan vierekkäin ja jokaisella on pienehkö piha joista pidetään kyllä hyvää huolta.

Tässä pätkä kotikatua,
koti on vasemmalla eikä ihan näy kuvassa.

                                                 

Palanen Ancasterin keskustaa. 

Ja siinä toinen palanen. 

Muutama sana säästä ja ruokailusta.

Kartasta kun katsoo, on Hamilton suunnilleen Välimeren korkeudella. En tullut itsekkään tätä aiemmin ajatelleeksi, sää on nimittäin tuntuvasti Suomen säätä lämpimämpi, 30 asteinen päivä on ihan normaali kesäpäivä. Siksipä yllätyin, kun kuulin että mm. maissi ja persikat ovat paikallisia ja kirsikatkin aivan toista laatua kuin Suomessa. Iltaisin kuulee sirkkojen (tai kaskaiden) siritystä, ei mitään valittamista tässäkään erikoisuudessa. :)


En ole vielä oikein sinut sen kanssa, että lounas on täällä hyvin epämuodollinen ja pieni ateria, kuten monet varmasti tietävätkin. Toissa päivänä katsoin syöneeni lounaalla pari luumua, vähän nachoja ja pähkinöitä. Siispä aamiaisella tulee syödä tukevasti, että jaksaa päivälliseen asti, joka onkin sitten iso ja "tärkeä" ateria, varsinkin viikonloppuisin. Ruuassa ei ole ollut mitään valittamista, melko pitkälti käytetään samanlaisia raaka-aineita kuin Suomessa (eikä kyllä ainakaan häviä Suomen ruuille!)


Viime viikolla ei ollut vielä rotarykokousta, vaan oltiin risteilyllä Hamilton Baylla, joka kuuluu valtavaan Lake Ontarioon. Siispä ensimmäinen rotarykokous lienee tällä viikolla/sitä seuraavalla, en ole ihan perillä järjestelyistä. YEO:ni (nuorisovaihtovastaava) Ginny kertoi että kokouksiin osallistuu keskimäärin n. 80 jäsentä. Jännittää, joo! Siitä varmaan lisää ensi viikonloppuna tai loppuviikosta, tuossa vielä jotain pikkuhuomioita.


-Ihmisten kohteliaisuus
-Bagelsit (tietynlaisia rinkeleitä, kotoiset vesirinkelit pelkkä vitsi näiden rinnalla)
-Kanadan lippuja melko paljon kaikkialla
-Täälläkin on paljon metsiä, tosin enimmäkseen lehtimetsiä
-Ruisleipää myydään, on kyllä enemmänkin "mallasleipää", eikä pärjää ruispaloille vaikka ihan hyvää onkin
-Löysin monikulttuurisesta ruokakaupasta (joka oli iso, kuinkas muutenkaan) täytelakritsia!