The New York City

Ihmisiä, keltaisia takseja, matkamuistomyymälöitä, ihmisiä, ruokapaikkoja, neonvaloja, ihmisiä, korkeita rakennuksia.. Siinäpä Manhattan pähkinänkuoressa. Tulipahan käytyä! En muuten yhtään muistanut, että Atlantin ylitys voi tuntua noin paljon jaloissa. Kyllä huomasi, että lähes 9 tuntia tuli istuttua.

Ohjelma Omenassa oli aivan huikea, tiistaina kiertoajelua Manhattanilla, joka piti sisällään mm. Vapaudenpatsaan (hiukan kauempaa tarkasteltuna) ja China Townin. Pian jälkeen tämän oli vuorossa hulppea Rockefeller Center jossa oli kierros NBC-studiosin tiloissa. Aivan mieletön kokemus! Sekin. Tiistain ohjelmaan ei muuta upean auringon paisteen lisäksi tainnut kuulua.

Kunnes koitti keskiviikko. Aamulla kärsin vielä jet lagin rippeistä, särki päätä ja silmiä. Jäin hotellin -joka muuten oli valtavan kokoinen- aulaan juomaan Ginger Alea ja lukemaan NY Postia, kun muut tuntuivat lähtevän kiertelemään Manhattania. Tylsä päivä meinasi tulla, lähdettiin kuitenkin päänsäryn hellittäessä Central Parkia kohti. Siellä mukava pikku kierros, ja sieltä suoraan Broadwaylle Spider-Man- musikaaliin, joka muuten oli huikea show. Jatkoa tuollekin oli kuitenkin vielä luvassa.

Empire State Bulding riitti tällä kertaa tältä etäisyydeltä.

Kyllä se siellä on, se Vapauden patsas.

Tähtilippuja oli vähän siellä sun täällä.

The View- heaven is like a place on earth

Broadwaylta suoraan hotellille lyhyeen koulutukseen, sen jälkeen vähän hienompaa päälle ja katseet kohti viiden tähden The View- hotellia. Niin katseet kohti mitä? Tuolloin en vielä muistanut, että matkahan taitetaan limusiineissä. Melkoinen jysäys siis oli, kun tajusin että valkoinen pitkä auto odottaa.

Ravintola oli 48. kerroksessa, ja alue jolla syötiin, pyöri hyvin hitaasti ympyrää, jotta kaikki saisivat tasapuolisesti maisemia. Näkymät oli varsinkin illan hämärtyessä upeat, kuten arvata saattaa. Itse buffetpöytä oli lähes täydellinen. Alkuruokiin oli panostettu, ja se todella näkyi, huikea kattaus. Pääruuat oli allekirjoittaneelle pettymys, mutta sen jälkeen odottaneet jälkiruuat olivat vähintään alkuruokien tasolla. Varmaan tusina erilaisia leivoksia ja vastapainoksi homejuustoja ja keksejä. Huh huh. Kiitokset myös pöytäseuralle!

Tunnelma ei välity kuvasta, surkea kuvaaja kun olen.


Tänään heräsin 3,5 tunnin unien jälkeen neljältä, lentokentällä kun on oltava aina se kuuluisa "pari tuntia" ennen lennon lähtöä, eli silmä alkaa painamaan väkisinkin. Alku vaikuttaa lupaavalta, täällä oli maailman lämpimin vastaanotto ja ihmiset ovat olleet todella avoimia ja kohteliaita. Jotain huomioita oli tarkoitus laittaa ranskalaisilla viivoilla mutta nyt en yksinkertaisesti kykene siihen, eli se on Hyvää Yötä. Tai huomenia vaan sinne Suomeen!