Osa kaksi

Noniin, HCR- keikka tuli heitettyä ja kuten ehkä joillekkin tuli luvattua, on nyt aika toisen postauksen, vielä ennen kuin viikko loppuu. (HCR = Suomen suurin puolimaraton, oma aika oli jotain 2:40:15. Yhteenveto koko projektista pre-season mukaan lukien yhdessä virkkeessä: Vaikeuksien kautta voittoon!)

Warm upissa lupailin laittaa vähän tarinaa, mistä kumpusi ajatus lähteä vaihtoon. Oikeastaan tuo visio on ollut päässäni jo pitkään, en edes muista mistä lähtien. Sovitaan vaikka, että jostain 6-luokalta, koska aina olen tykännyt matkustelusta ja erilaisista paikoista. Välillä olen tavallaan hylännyt koko ajatuksen ja ehkä unohtanutkin -vahingossa. Yläasteella se taisi pompata mieleeni useammankin kerran, mutta vain hetkellisesti. Kunnolla se konkretisoitui vasta viime syksynä, se oli yhtäkkiä yhtä kirkas kuin eilinen lenkkeilysää Helsingissä. Olisihan se älyttömän siistiä nähdä maailmaa vuoden ajan, erilaista kulttuuria -mahdollisesti jopa eri mantereella- ja oppia kieli(ä) kunnolla. Jo tuolloin englanninkielinen maa oli ykkösvaihtoehtona, sitä ei oikeastaan tarvinnut edes miettiä.

Vaikka Kanada on jo pelkästään maana houkutteleva, siellä voisi päästä hyvällä tuurilla myös opiskelemaan tai käyttämään ranskaa. Lopulta paperit lähti menemään ja maajärjestys oli seuraava: 1. Kanada 2. Australia/Uusi-Seelanti 3. Ranska 4. Belgia. Noiden lisäksi en oikeastaan vakavasti miettinyt muita kuin Intiaa, jos olisin sen laittanut, olisi se ollut 1-2 vaihtoehto. Lopulta ajatus jostain 40 asteisesta Mumbaista elokuussa käänsi pääni.

Missään vaiheessa en oikeastaan harkinnut vakavasti muita "firmoja", jotka järjestävät vaihto-oppilastoimintaa. Aina ensimmäinen vastaus oli ollut "No rotarythän nyt ainakin järjestää." Okei, se on varmaan sit se. Toki muilla firmoilla on varmasti omat hyvät puolensa, pakko olla kerta osa niistä maksaa niin järkyttävästi. Rotaryvaihto on siis näihin verrattuna todella halpa. Se perustuu juurikin siihen, että rotaryt tekevät sitä vapaaehtoistyönä. 

Pidin omia mahdollisuuksia päästä vaihtoon koko ajan melko hyvinä. Täällä päin ei kovin montaa hakijaa todennäköisesti tulisi ja CV:kin oli omasta mielestä aika vertailukelpoinen. Käsittääkseni se on koko Suomessa ja maailmassakin niin, että yksi Rotaryklubi lähettää yhden vaihtarin ja samoin myös vastaanottaa. Isommilla paikkakunnilla, esim. Helsingissä, Mumbaissa tai Bostonissa "kilpailu" paikoista on luonnollisesti kovempaa. Siksi siis reaktioni oli varsin hillitty kun lopulta tieto varmistui. Tietysti se oli coolia ja fiilis oli huikea, mutta mitään helpotuksen kautta tulevaa riemua ei "tarvinnut" purkaa. 

Hamilton. Kenelle tulee ensimmäisenä mieleen Lewis Hamilton? Niin tuli itsellenikin. Herra on kuitenkin britti, eli hänen mukaansa kaupunki ei ole nimetty. Virallista vahvistusta ei ole vielä sieltä päin kuulunut, mutta Suomessa tällä hetkellä oleva kanadalainen vaihto-oppilas Hamiltonista otti yhteyttä ja kertoi, että ilmeisesti siellä tulen ensi vuoden viettämään. Ennakkokäsitykset (ennen ensimmäistä wikipediahakua) paikasta olivat melko suppeat; se sijaitsee aivan Kanadan ja USAn rajalla Toronton lähellä ja kaupungin Ahl- joukkue on Hamilton Bulldogs. Wikipediahaun jälkeen viisastuin ainakin jonkun verran; kaupunki on asukasmäärältään n. Helsingin kokoinen, se on Kanadan mittakaavassa(kin) monikulttuurinen, siellä on paljon terästeollisuutta, se sijaitsee Ontariojärven rannalla ja sieltä on Torontoon, USAn puolelle ja Niagara Fallseille n. tunnin ajomatka. Kelpaa!

Myös taustan muutin silmille miellyttävämmäksi ja kanadamaisemmaksi. (: Aiheet seuraavaan settiin jo mielessä, eikun sitä odottelemaan!