St. Catharines

Ja sitten on taas aika herätellä blogia.. Ensimmäinen orientaatio-viikonloppu oli viime viikonloppuna St. Catharinessa, n. tunnin ajomatkan päässä itään päin. Mukana oli siis kaikki (yhtä epäonnista lukuunottamatta) vaihtarit tästä mun piiristä. Kaikkiaan taisi olla 30 vaihtaria, Afrikkaa ja Etelämannerta lukuunottamatta kaikki maanosat oli edustettuina. Ohjelmaan kuului runsaasti sääntöjen kertausta, joka oli kyllä ihan hyvästä, uusiakin, erhm, -rajoitteita- tuli opittua. Luonnollisesti jalka- ja lentopallo olivat hyvää vapaa-ajanvietettä, kuin myös pinssien ja käyntikorttien vaihtelu juttelun ja kokemuksien vaihdon lomassa.

Lippuja riitti, tuosta ei meinaa erottua Unkari, Ruotsi, Espanja,
Belgia ja Venezuela. Unohtuikohan joku..

Huikein juttu viikonlopussa oli tosin paraati, johon osallistuimme lauantaina. Paraati oli osa viini ja viinirypäle festivaalia, joka järjestettiin kaupungissa viikonloppuna. Tämä Etelä-Ontario on toinen Kanadan kahdesta alueesta, jossa tapahtuu maan viinin valmistus. Sää oli mainio (no, Rotarytakissa tuli kuuma) kun järjestäydyttiin maittain aakkosjärjestykseen marssimaan. Jokainen kantoi maansa isoa lippua, ihmisiä oli tuhansittain reitin varrella hurraamassa ja vilkuttelemassa ja taisi siellä tv-kameratkin pari kertaa tulla vastaan. Ehdottomasti yksi hienoimmista kokemuksista täällä!

Tollanen cabin oli päärakennuksena.

Käsittelen seuraavaksi vähän urheilua. Hamiltonissa selvästi suosituin urheiluseura on jenkkifutisjoukkue Hamilton Tigercats. Kaupungin AHL-joukkue Bulldogs ei sen sijaan ole erottunut millään tavalla. Olen kysellyt ihmisiltä, minkä verran tuo jääkiekkoseura saa suosiota, kaikki ovat sanoneet että hyvin vähän. Torontossa suurin seura on -kappas vaan- NHL-joukkue Maple Leafs. Sen ohella muiden kanadalaisten joukkueiden logoja on näkynyt vähän siellä sun täällä. Baseballjoukkue Blue Jays saa selvästi myös suosiota osakseen.

Perheenvaihdot ovat osa tätä vuotta ja niitä tulee väistämättä vastaan, toisille vähemmän ja toisille enemmän. Itselleni sattui sillä tavalla, että huomenna vaihdan jo toisen kerran perhettä -näillä näkymin vuoden päättyessä mulla on siis ollut viisi hostperhettä. Vaihdon syytä lienee tässä turha ruveta pureskelemaan, haluan kiittää tätä perhettä kuluneesta reilusta kuukauden jaksosta.

Siellä Suomessa niin kuin kaikkialla muuallakin on tullut aika, kun ruvetaan etsimään ensi vuoden vaihtareita. Jos siellä päässä tätä lukee joku sellainen, kuka arpoo että lähteäkkö vai ei ja on fifty-fifty -tilanteessa, voin sanoa että pyri ihmeessä! Kaiken sen paperisodan, mahdollisen viisuminhaun ja setvimisen jälkeen tämä on todella palkitsevaa. Ei siinä, ei tämä joka päivä ole mitään huikeaa ja arki voi välillä maistua vähän puulta, mutta tämä vuosi on kuin laittaisi rahaa pankkiin, sen voin sanoa jo nyt.

Tällä kertaa raportti vähän lyhyemmin ja sitten vaan uusia haasteita kohti. Nyt saattaa bloggailutahti vähän hidastua, mutta todellakin pidän tämän mielessä ja pyrin kirjoittelemaan sillon kun on jotain mielenkiintoista kerrottavaa ja on aikaa!