Vaahteralehden varjossa: tammikuuta 2014

Lunta on maassa ihan mukavasti ja lämpötila oli tosiaan alkuviikosta melko hyytävä, -20 kieppeillä mutta kun siihen vielä tuulta lisäksi, niin tippui se tuosta vielä reilut kymmenen astetta. Viikonlopuksi tosin ennustettu hyvinkin leutoja ilmoja, huomenna lauantaina taitaa olla 8 astetta luvassa. No, jos minulta kysytään niin mielummin välillä ihan kylmä talvi kuin ei pakkasta tai lunta juuri ollenkaan. ;)

Joulu hujahti ohi nopsaan. Aika perinteisin menoin sitä täälläkin vietettiin, ei mitään erikoisempaa ohjelmaa ollut. Jouluaattoaamu meni ruokia valmistellessa, paljon tuli sukua isän ja äidin puolelta illalliselle, sen jälkeen kirkkoon ja sitä rataa. Joulupäivän aamuna availtiin paketit kuten tällä puolen tellusta on tapana, illalla mentiin maistuvalle kalkkuna-päivälliselle host-äidin äidin luo. Mutta myös itse jouluaattoateria oli oikein maittava. Kalkkunaa, kinkkua tai lammasta ei ollut(!), sen sijaan muutamaa erilaista keittoa, lihapataa, kylmäsavulohta jonka bongasin kaupassa, leipiä, katkarapu cocktail, joiden lisäksi itse väsäsin italiansalaatin ja punajuuri-sinihomejuusto-vuoan. Jälkiruuaksi keksejä, brownieita, kakkua, joulutorttuja..

Kaikkinensa oli todella mukava jouluaattoilta, vaikka eihän se niin koti-Suomen joululta tuntunut juuri missään vaiheessa –joulupuusta ja –musasta huolimatta. Tapaninpäivänä en herännyt viideltä ostamaan tavaraa kaupoista, silloinhan täällä on aina valtava yleisöryntäys alennusmyynteihin, vaan menin rotary-kummini vaimon suvun juhliin ja illalliselle naapurikaupunki Mississaugaan. Hauskaa oli sielläkin!

”Joulujen väli” meni lähinnä junnulätkä-kisoja seuraillessa tv:stä ja lomasta nauttiessa. Uudenvuoden aattona ei ollut muuta kuin illallinen host-perheen tuttavien luona, tuossakaan illassa ei mitään valittamista.

Sen jälkeen taas muutama välipäivä ja sitten mentiin taas. Viime perjantaina lähdettiin host-äidin siskon chalet’lle, siis ”talvihuvilalle”, parin tunnin ajomatkan päähän pohjoiseen kahdeksi päiväksi. Siellä heti alkuunsa lumikenkäkävelyä (ekaa kertaa elämässäni) ja tuli myös syötyä myös elämäni ensimmäinen beavertail (majavanhäntä). Kyllä se vähän sitkeää oli kieltämättä, mutta maistui!

Samana iltana tapahtui jotain tosi upeaa. Chalet’lla oli aito, oikeastaan vailla mitään puutteita, puukauhalla ja –kiululla varustettu sauna! Lämpötila oli kokolailla oikea (kun selitin että sen pitää olla vähintään 70 celsiusta, olivat tottuneet miedompaan lämpötilaan), ainoa puute oli kehno ilmanvaihto mutta eipä ollut varaa valittaa! Viiden kuukauden tauko tuli katkaistua siitä touhusta.

Seuraavana päivänä melko aikainen herätys ja tekemään sitä mikä oli reissun päätarkoitus –laskettelemaan. Laskettelukeskus oli n. 400m päässä chalet’sta ja host-äidin sisaren perhek olikin todellisia himolaskettelijoita. Itse olin tehnyt tuota vain kerran tai kahdesti, vähän varauksella lähdin siis rinteeseen. Mutta oli ihan mielettömän kivaa, sain hyvät pisteet myös niiltä himolaskettelijoilta. 4-5 tuntia tuli rinteessä vietettyä kun sää oli aivan täydellinen, melkein -10 astetta eli ei turhan lämmin. Ainoat laskuni olin tähän mennessä tehnyt Joensuun pienehkössä Mustavaaran laskettelukeskuksessa, mutta tämä paikka oli ainakin kaksi kertaa sen kokoinen.

Saatatte arvatakin mitä loppu-viikonloppu piti sisällään, välierä ja finaali nuorten kisoista. Niille jotka eivät sitä vielä tiedä, on sanottava että kyllä nuo kisat ja niiden seuraaminen on oikeasti valtava bisnes täällä, miltei kaikki tietävät että kisat on ainakin menossa. Piti vähän selitellä miksi katsomot olivat Ruotsissa joissain peleissä todella tyhjiä ja hakea selityksiä, miksi ne kisat eivät Euroopassa oikein kiinnosta. Odotan innolla kevään miesten mm-kisoja ja niiden näkyvyyttä, niillehän täällä ei paljoa arvoa anneta.

Eilen tiistaina kävin katsomassa Stompia. Kyseessä oli kahdeksan esiintyjän ryhmä, jota kuvaillaan ”uniikiksi yhdistelmäksi percussioita, liikettä ja visuaalista komediaa.” Sitä se todella oli! Laittakaa youtubeen hakusanaksi Stomp ja katsokaa joku pätkä. Lähes kahden tunnin mittainen esitys ilman väliaikaa oli aivan mieletön. Ei riitä sanat kuvailemaan esiintyjien taituruutta ja rytmitajua! Kaverit todellakin todistivat, että musiikkia voi tehdä millä objekteilla vain. Oli ”soittimia” aina sytkäri-zipposta ja sanomalehdistä tavanomaisempiin kattiloihin ja roskaämpäreihin, mutta mitään varsinaista soitinta ei ollut käytössä. Ja selvennökseksi, tämä ollut siis mikään konsertti. Myös visuaalisesti show oli ajoittain tosi näyttävä.

Eikun vaan eteenpäin talvea, kohti kevättä!

P.S. Ennen kuvaosuutta.. Majavanhäntä oli tosiaan oikeasti jälkiruokaleivos. Pohja oli tehty soikeaksi, majavanhännän muotoiseksi, ja päällysteeksi sai valita suklaakuorrutteen, maapähkinävoita, kaneli-sokeri-sekoituksen tms. Kuvat googlesta, mikäli ette usko, itsellä ei sattunut kamera mukaan kahvitauolle.